Hiljaa hyvä tulee!

Minulla on ollut nyt omia hevosia vuodesta 1999 eli 14 vuotta.  Meillä on aina ollut omatuotantoinen heinä, mutta vuosien saatossa ruokintatyyli on muuttunut paljonkin.  Ensin alkuun teimme vain pikkupaaleja ja hevosille annosteltiin heinää 3-4 kertaa päivässä.  Aamuisin ja iltaisin oli ihanan rauhoittavaa pysähtyä kuuntelemaan heinäannostaan rouskuttavia hevosia.

Olisikohan ollut vuonna 2007, kun kyllästyimme siihen, että käytännössä koko kesäloma meni heinätöihin ja heinätöiden onnistumisen jännittämiseen ja päätimme antaa heinäpelloistamme suurimman osan urakoijan paalattaviksi. Siirryimme tuolloin ruokinnassa isoihin pyöröpaaleihin omillekin hevosille.  Edelleenkin annostelin heinän 3-4 kertaa päivässä. Pikkupaaleja tehtiin vain naapurin Katjaa varten, joka halusi mielummin käyttää niitä, koska hänellä oli vain pari hevosta ja häntä arvelutti, että isot paalit pilaantuvat ennenkuin hän ehtii ne kokonaan käyttää.

Myöhemmin otin käyttöön systeemin, jossa pyöröpaali on hevosaitauksen sisällä aidattuna siten, että hevoset voi ruokinta-aikaan päästää paalille syömään ja silloin kun haluaa rajoittaa ruokintaa, voi paalin aidata jälleen pois.  Lopulta käytännöksi vakiintui se, että päästin hevoset yöksi syömään ja päivän ne saivat puuhailla muualla tarhassa.  Yöksi lähinnä siksi, että silloin on yleensä kylmempää ja toiseksi siksi, että Isíng harrasti öisin karkaamista ja se loppui kokonaan tämän ruokintasysteemin myötä.

Kaikilla mahdollisilla tavoilla meillä hevoset ovat olleet liian lihavia, mutta en ole halunnut kauheasti rajoittaa ruokintamäärää vatsahaavojen pelossa. Oikeampi tapa laihduttamiseen olisi liikunnan lisääminen, mitä aina silloin tällöin kausiluonteisesti tuleekin tehtyä.

Iso paali on tähän asti ollut ilman mitään varsinaista ruokintatelinettä ja heinää on mennyt tolkuttaomasti hukkaan, kun hevoset rikkovat paalin ja sotkevat heinät jalkoihinsa ja pissivät ja kakkivat maassa olevaan heinään.

Eilen meillä alkoi taas uusi tyyli:  slow feeding -verkon käyttö ja paalin laitto ruokintatelineeseen.  Ruokintateline on ukkokullan tekemä hirsikehikko, johon tulee myöhemmin vielä katto.

Erittäin epäluuloisia, jopa hieman säpsyjä, olivat tammat ensin

Kun hiukan avuksi vetelin heinää esiin, alkoi varovainen syöminen

Tässä alla video siitä, miten tammat korsi kerrallaan näpsivät heinää.  Varmaan vauhti kasvaa, kun tekniikka kehittyy, mutta luultavasti syöminen on hitaampaa ja etenkin hukkaheinän määrä huomattavasti pienempi.