Yö Puuha-Peten kanssa

Eilen oli ystävänpäivä, melkoisen määrän tekstareita ja muutamia sähköisiä kortteja sainkin ystäviltäni. Kiitos niistä. Mitään mainittavia kommelluksia en saanut aikaan koko päivänä ja näin on helppoa siirtyä kohden loppuviikkoa. Tänään on perjantai, perjantai, perjantai! Mukavaa!

Pikkupeikko pääsi eilen autokoulun kirjallisista läpi - kertayrittämällä, onnittelut siitä! Yönkin pikkupeikko vietti poissa, mistä on seurauksena se, että Karma, tuttavallisemmin Puuha-Pete, vietti taas yönsä meidän makuuhuonessaamme. Alkuyön se nukkuu ihan hyvin, mutta tuossa kolmen korvilla alkaa melkoinen hössötys ja pussailu. Se myös yritti päästä sänkymme alle, lopputulos on melko sama kuin Marin Roihulla, jonka älynväläys on oikein ikuistettuna tänne. Tuo sängyn alla räpistely kuulostaa kammottavalta, en ymmärrä, miten ukkokulta vain kuorsaa senkin aikana.

Kun komensin otuksen viereeni lattialle painokkaalla maahan-komennolla se lopultakin rauhottui uudelleen ja sain nukkua loppuyönkin rauhassa. Tällä kerta lattialla ei ollut motivaattorina ukkokullan vyötäkään, joka edellisenä yöpymiskerralla sai aivan uudet laihduttamista kannustavat mitat - vyö kutistui noin 15 cm pikäksi nysäksi Karman hampaissa. En ole varma, uskalsinko asian tilaa ukolle tunnustaakaan vai hävisikö vyö vähin äänin tavaroiden taivaaseen. Kun sitä seuraavan kerran etsitään, niin täytynee vain todeta, että en ole sitä käyttänyt. Se useimmiten tehoaa.

Tänä aamuna sattui muuten hassu juttu. Kun tulimme tallilta koirien kanssa takaisinpäin tuli kissamme vastaan ja naukui siinä tienposkessa. Kaikki koirat nuustivat sitä ystävällisesti ja se jatkoi matkaansa alaspäin ja me ylöspäin. Urpo (suom. huom. Karma) tajusi ilmeisesti vasta kymmenen metrin kuluttua, että se oli kissa, jota hän aina jahtaa ja kiihtyi vasta sitten. Jostain syystä se otti vain mallia toisten koirien käyttäytymisestä ensin ja nuuski rauhallisena kissan nenunpäätä.

Mutta, nyt työhyntteitä etsimään ja baanalle!

---

Pienten asioiden aamukasteessa sydän löytää päivänkoittonsa ja virkistyy. -Kahlil Gibran