Eilen oli Suoknuutin Jaakon vetämät agitreenit. Sieltä löytyi agilitymotivaationi! Kyllä oli taas mahtava fiilis, maanantaina suunnittelin jo harrastuksen kokonaan lopettamista ja eilen tuntui aivan toisenlaiselta! Radalla oli 38 estettä (kuulemma), me pääsimme oman puolituntisemme aikana esteelle 15.
Marilyn jäi lähdössä paikalleen hyvin, vain kerran se varasti. Lisäksi sen fokus oli suurimman osan ajan minussa, joten yhteistyö oli ylipäätään mahdollista. Pikkukoiruus todella rakastaa agilityä ja tekee aika lailla parhaansa silloin, kun se on parhaimmillaan. Radalta ei vauhtia puuttunut, sain todella juosta veren maku suussa. Varmasti sai moni parempikuntoinenkin kokea saman. Puolen tunnin harjoittelun jälkeen oli tukkani likomärkä hiestä ja taisi Marilynkin olla uupunut, sen verran lötköltä se vaikutti illalla lattialla kölliessään.
Jaakko on mielestäni paras kouluttaja, jonka koulutuksessa olen koskaan ollut. Hänellä on koirasilmää ja hän osaa myös käsitellä ihmisiä oikealla tavalla. Jaakosta saa aina sellaisen lämminsydämisen tunteen. Hän tekee hommaa suurella sydämellä ja hän pitää koirista. Koiratkin pitävät hänestä - Marilynkin meni aivan nahoistaan, kun huomasi Jaakon hallissa. (Tosin Marilyn menee muutenkin helposti tolaltaan innosta...)
---
Tänään on sunnuntai - olen taas nukkunut käytännössä kellon ympäri. Aamupäivällä on satanut pienen lumikerroksen ja maa on valkoinen, lämpömittarin lukeat taitavat olla lievästi plussalla eikä tuule. Sääli, ettei aurinko paista, sitten olisi jo täydellistä. Ajattelin pitkästä aikaa ottaa ponin alleni ja lähteä ratsastamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti