Taas yksi viikonloppu takana ja tiedossa jokseenkin tylsä työviikko. Peikkolapsi vietti koko viikonlopun löytämänsä peikkopojan luolassa eikä ole vieläkään palannut. No, koulu on oikeastaan lopussa ja tämä viikko on joka tapauksessa hiihtolomaviikko, joten miksipä ei olisi vaihtelun vuoksi poissa. Poikakaan ei tullut sunnuntaipäivälliselle, vaikka lupasi ja näin siis vietimme ukon kanssa viikonlopun kahdestaan.
Lämmitimme kylpytynnyrin sekä lauantaina että sunnuntaina. Etenkin eilen illalla oli mahtavaa, kun kuunpuolikas kumotti kirkasta valoaan ja tähdet tuikkivat tummansinisellä taivaalla.
Olin eilen poikkeuksellisen reipas. Kävin jopa heittämässä Félagilla ratsastuslenkin. Hieman oli naurussa jarruttelemista, kun hiljakkoin maalle muuttanut naapurin täti syöksähti kameran kanssa luoksemme samalla huutaen: "Ihanaa, idyllistä, kaunista. Saanko ottaa teistä valokuvan? Kyllä on kaunis issikka. Ihanat silmät. Onko niillä kaikilla näin ihana harja? Pälä-pälä-pälä-ihana-ihana-onko-eihän-joohan?" Naapuri on väkevästi maalaisromantiikan lumoissa: ihanaa, kun on pimeää, ihanaa kun ol liukasta, ihanaa, kun joutuu rehkimään, ihanaa, ihanaa, valloittavaa... Meikä ei osaa kuin äidillisesti hymyillä tuota vuodatusta kuunnellessaan. Kauankohan moinen kohtaus kestää?
Kävin myös Karman kanssa metsälenkin, jotta se saisi vähän päästellä höyryjä itsestään. Lauantaina ja sunnuntai-aamupäivällä tuntui, että Kleo ja Karma ottavat yhteen kaikista pikkuasioista. Karma hössötti ja paimensi ja hyökkäili Kleon kimppuun ja se, jos joku on vanhasta koirasta ärsyttävää. Kleo on muutenkin nykyisin sellainen äreä vanha akka. Vähän väliä kuului rähinänpokanen jostain ja noita kahta piti mennä erottamaan. Tilannetta ei myöskään yhtään rauhoita se, että Marilynistä on hauskaa tilateen tulleen hyökätä molempien päälle kiihkeästi haukkuen ja äristen. Ihan kuin pikkupojat ennenvanhaan välitunnilla: tappelu, tappelu! (Nykyisin sellainen ei varmaan ole missään muodossa enää sallittua, siksi sanoin ennenvanhaan...)
Kun Karma sai kunnolla päästellä höyryjä ja juosta vapaana metsässä, vaikkakin vain puolisen tuntia, oli illalla ihana rauha maassa. Karma lötkötti sohvalla vanha simpanssi suussaan vaimeasti kuorsaten eikä yhtään pikkurähinää tullut enää. Myös yön se nukkui lähes ilman säpinää. Kerran Karma juuttui sänkymme alle ja heräsin siihen räpistelyyn, kun se kauhoi itseään sieltä pois.
No, nyt kuitenkin on maanantai edessä. Lupasin lähteä ajoissa pois töistä noutamaan pikkupeikkoa, joten kaipa tästä on lähdettävä etsimään itselleen hieman säällisempiä rääsyjä päälleen, jotta pääsisi työmaalle.
---
Kun ei ole parempaa tekemistä, sopii tehdä työtä. (J. A. Hollo)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti