Eiliset agitreenit olivat taas aika viihdyttävää puuhaa (katsojista). Meillä on jäänyt pikkupeikon artesaanihommien vuoksi pari kertaa käymättä ja sen seurauksena Marilyn kävi hiukan kierroksilla. Pikkukoiruus singahteli etenkin ensimmäisellä radalla sinne tänne ja sen huomio oli milloin missäkin asiassa, välillä jopa minussa.
Toinen rata meni jo paremmin, kun kunnollisella naisenergialla sain otuksen pidetyksi hanskassa. Onhan se kivaa, että koiralla on kivaa, mutta melkein neljän yhteisen harrastusvuoden jälkeen alan jo toivoa parempaa... *huoh* Pitkästä aikaa harkoista kotiin ajellessa olin pettynyt itseeni. Harrastuksen lopettaminenkin käy välillä mielessä. Mistä saisi lisää pontta, osaamista ja hallintaa?
Toinen, jonka fokus taitaa olla hieman hakusessa, on poikani. Toista kuukautta hän on puolihuolimattomasti onnistunut väistelemään opintojensa loppuun saattamisen. Töitäkään ei ole tuntunut sittenkään löytyvän. Voi, miten toivoisinkaan, että hän saisi itselleen jonkin energianpuuskan ja hoitaisi hommaan kotiin yhtä tyylikkäästi kuin intin. Surettaa, kun nuoren miehen päivät menevät aivan hukkaan. Lisäksi jatkuva naputtamiseni asiasta kiristää aivan tarpeettomasti välejämme.
---
Mutta aamu on kulunut aivan liian nopeasti, nyt nokka kohti Vantaata ja kurssia vetämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti