Sataa taas lunta. Maa alkaa jo olla valkoisena. En oikein jaksa innostua aiheesta, huomenna on ilmeisesti taas plusasteita ja kaikki sulaa pois. En ole varmaan ainoa, joka olisi halunnut oikean talven tänäkin vuonna.
Ajattelin läheä ratsatamaan tänään, kunhan tuo lumipyry on hälvennyt. Mukavaa, kun ei ole ohjelmassa mitään, mikä olis pakko tehdä. Voi vaan rentoutua ja lepäillä koko päivän. Tai ei sittenkään: pitäisi tehdä maatilakirjanpito, koska veroilmoitus pitäisi täyttää tämän kuun loppuun mennessä. Uskoisin siihen menenvän muutaman tunnin. Nykyisin on niin helppoa, kun tapahtumat saa suoraan koneelle pankin järjestelmistä.
Eilen kävi taas kengittäjä. Huomasin aamulla, että sekä Félagilta että Ísingiltä puuttuu toinen etukenkä. Kun soittelin kengittäjälle, hän lupasi tulla kolmen jälkeen. En meinaa mitenkään tottua uskomaan, että kengittäjän saa samana päivänä, kun hänelle soittaa. On se aivan luksusta, kun hän asuu samassa kylässä! Aiemmin, kun Vissaa ei saanut kengään kuin yksi kengittäjä, häntä saattoi joutua odottamaan jopa viikkoja. Se kävi jo luonnon päälle.
Jaa-a, taidan köllähtää vielä hetkeksi lepäämään sohvalle, kun ei ole mihinkään kiire.
---
Sinun on opittava arvostamaan elämän pieniä asioita, koska suuria asioita ei ehkä koskaan tule, joten niitä olet istunut turhaan odottamassa. - Paul Reiser
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti