Sunnuntai - tuntuu vielä aamulta, vaikka kello on kohta 11. Ihanan rento fiilis. Hevoset saivat eilen pyöröpaalin keskustan eteensä ja siitä riitti vielä aamuksikin, joten ei tarvinnut lähteä löntystelemään tallille ennen sianpieremää.
Nousin ylös seitsemän aikaan, kun Marilynin kieli alkoi vihjailla korvassani hienovaraiseen tapaansa, että alkaisi olla aika herätä. Karmakin oli aivan unessa pikkupeikon takana sängyssä ja venytteli huolellisesti ennen pikapisulle menoaan.
Kun koirat oli ruokittu, laitoin vain takin ja kengät pyjaman päälle ja seisoin pihalla katselemassa, kun koirat tuhistivat ympäriinsä riemukkaasti. Yöllä oli satanut lunta ja etenkin Karmaa se ilahdutti aivan älyttömästi. Se juoksi ympäriinsä nessu lumen alla - leikki varmaan tuulennopeaa lumikolaa tai jotain. Välillä se ravisti kymmensenttisen kerroksen nenänsä päältä ja taas mentiin.
Kun tulin sisälle, heivasin Karman peikkolapsen huoneeseen ja menin takaisin omaan sänkyyn lumisten pikkukoirien kanssa. Hetken aikaa oli varpailla viileää, kun lumi suli, mutta siitä huolimatta nukahdin uudelleen syvään uneen.
Tänään ei ole kiire minnekään - mahtavaa. Jo toinen viikonloppu peräkkäin ilman mitään erityisohjelmaa. Kohta lähden ulos katsomaan, mitä hepoille ja kuuluu. Piipahdan varmaan mummolassakin.
Eilen oli muuten upeaa, mutta tuuli niin, että meinasi pää irrota. Lojuimme - ukko, pikkupeikko ja minä - illalla yhdessä kylpytynnyrissä ja ensimmäistä kertaa kaipasin pipoja päähämme. Pitäisiköhän kaivaa jostain pyöröpuikot ja villalankaa ja kokeilla, vieläkö osaan kutoa?
---
Talvi tulee, mutta ei tuo tullessaan niinkuin Keski-Euroopassa sumuja ja kolkkoja sateita, se tulee selkeänä, pirteänä, virkistävänä, ei vihollisena, pikemmin hyvänä liittolaisena.
... Niin rakas on meille talvi, sen komeat revontulet, sen valkeat hanget, sen kilisevät kulkuset, sen liukkaat sukset, sen hauska kotielämä, että jokainen Pohjolan lapsi etelässä mielellään vaihtaisi tuon ikuisen kesän yhteen kouralliseen lunta. - Sakari Topelius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti