Jouluaamu. Aatto meni rattoisasti yhdessäolon merkeissä. Uutena joulupuuhana mukaan tuli luonnollisesti kylpytynnyrissä lötköttely. Se rentoutti mukavasti kiireen keskellä, itse köllöttelin siellä toista tuntia ja olo oli todella rento sen jälkeen.
Luulin Karman pelästyvän joulukuusen sisään tuontia, mutta sen mielestä se ilmeisesti oli varsin luonnollista. Yhtään koiratypykkä ei tuota hämmästellyt. Joululahjaksi se sai tuoretta luuta ja kuvittelemani tappelunnujakka luista jäi myös väliin, jokainen koira vetäytyi oman luunsa kanssa talon eri nurkkiin. Rauhaisaa Joulua siis silläkin saralla.
Jouluruuat maistuivat, kaikkea oli taas yllinkyllin. Kinkku paistui leivinuunissa liiankin kypsäksi, mutta oli maistuvaista silti.
En meinannut saada itseäni millään revityksi ylös sängystä tänä aamuna lähteäkseni ruokkimaan heposia, mutta lopulta Marilynin vaativa kieli korvassani ja Kleon läähätys saivat minut liikkeelle. Tosin palattuani tallilta löpsähdin rentona sohvalle ja heräsin aivan hetki sitten. On niin kovin harmaa päivä, etten toista moista joulupäivänä muista olleen.
Vetäydyn sohvalle uudelleen.
Ihanaa loppuvuotta teille kaikille!
---
Koko maailman pimeyskään ei voi nielaista yhden kynttilän loistoa. - Robert Altinger
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti