Ihan vielä en ole joulumielellä. Tänä aamuna on mielessä vain aggressiivi-ilmauksia tyyliin "Täällä mitään mattoja ulos viedä", "Mää mitään Joulua jaksa"...
Kalenteria katoessaan tietää, että asialle ei mahda mitään, Joulu tulee ja Joulu menee myös. Vielä ei olla tosiaan tässä talossa joulusiivoa aloitettu eikä yhtään jouluista koristetta otettu esille ulkovaloja lukuun ottamatta, mutta ehkä kolmannen kahvikupin jälkeen voisi jaksaa. Tai sitten istun tässä koneella niin kauan, että ukko hoitaa mattojen ulos kannon... (Loistava taktiikka, eikö?)
Eräs hieno juttu pyrkii kyllä mielen päälle ja ilahduttamaan: tänään on talvipäivän seisaus. Tänään on se päivä, jota olen odottanut. Päivät alkavat pidetä. Ihanaa. Toinen upea juttu on se, että edessä on viisi vapaapäivää. Ehkä tässä vielä ehtii lepäämäänkin.
Kävin eilen hakemassa poikani lomabussilta ja hänen hymynsä oli leveä kuin Hangon keksi: armeija-aamuja oli jäljellä 14 ja niistä 11 on vapaapäiviä. Torstaina päättyneessä loppusodassa oli tullut vielä kaksi kuntsaria lisää ja intiin täytyy mennä takaisin vasta 2.1.2008 klo 0:30. Mahtaa tuntua mukavalta, rankka vuosi on kohta kunnialla takana. En yhtään häpeile sitä, että olen pojasta ylpeä.
---
Jihaa - mattoja kannetaan ulos! Taidan vääntäytyä kohtapuolee olkkariin lukemaan aamun lehteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti