Lopultakin näyttäisi siltä, että tulee kirkas päivä. Kyllä joutaisikin, hiukan jo olen tässä salaa miettinyt, että pitäisikö alkaa arkkia rakentaa, kun aina vaan sataa. Päivä on jo pitkällä, mutta vasta nyt käytännössä heräsin. Kävin kyllä aamulla hoitelemassa heposet ja ulkoiluttamassa koissut, mutta sitten löpsähdin vierashuoneen sohvalle normaaliin sunnuntaiaamun malliin.
Tänään olin enemmän väsynyt kuin tavallisesti, koska pojalla oli taas eilen lauma kavereita pönttöbileissä ja meteli taukosi vasta puolenyön maissa, kun taksin takavalot iloisesti vilkkuivat kohti kaupunkia. - Nehän ne joidenkin lähteiden mukaan ovat joulun parhaat valot, kun vieraiden taksin takavalot loistaa.-
Onneksi olimme ukon kanssa illalla Helsingissä glögijuhlissa, aina ei jaksa kuunnella niin kovaäänistä musiikkia, kun nuoriso kaipaa päästäkseen fiiliksiin. Karmakaan ei oikein pitänyt metelistä ja oli silminnähden onnellinen, kun linnottauduimme työhuoneeseen odottamaan kavereiden poistumista.
Karma-koira on kyllä melko herkkä, ilmeisesti illan jännitys ja meteli vaikuttivat vielä aamullakin ja se ei halunnut ollenkaan syödä. Olen aikaisemminkin sanonut, että paimenet ovat herkempiä tyyppejä kuin terrierit. Tässä päivänä muutamana Karma oli päättänyt hieman nuoleskella tiskipöydällä olevia astioita ja tökkäsi kuonollaan lasin rikki. Kun kuulin helähdyksen ja menin katsomaan, mitä oli tapahtunut, ei Karmaa näkynyt missään. Se kurkki minua huolestuneen näköisenä pukuhuoneen oven takaa, selvästi tiesi tehneensä jotain väärää.
Jos Marilyn olisi ylttänyt samanlaiseen suoritukseen ja onnistunut rikkomaan lasin, niin se olisi varmaan ollut paikalla häntää heiluttamassa ja kysymässä ilmeellään: "Aika kliffa meteli, eikö?"
No, turha höpinä sikseen ja liikenteeseen - nyt voisi lähteä katsomaan, onko Lohjan menneen ajan markkinoilla vielä tavaraa kaupan, kun on tällainen parempi ilmakin.
---
Ei auta suru markkinoilla, rahaa siellä pitää olla.
3 kommenttia:
Tarttuiko markkinoilta mitään mukaan?
Kävimme niinikään tsekkaamassa kyseisen tapahtuman. Päällimmäiseksi jäi jotenkin mieleen markkinakojujen homogeeninen rakenne; päällä havuja pöydällä kynttilä. :) Juuri kun kuvitteli näkevänsä jotain eksoottista niin sille löytyi kilpailija parin kojun päästä. Seppien arinoita tohotti useassa kulmassa, huopamyssyä ja maustekakkua silmänkantamattomiin.
Ei sillä, tunnelma oli kyllä kohdallaan tihkusateesta huolimatta ja aina se markkinamakkara vaan maistuu yhtä hyvältä. :)
En tosiaan ostanut mitään.
Lauantaina käydessämme ajattelin säästää sunnuntaille ja sunnuntaina oli liian paljon väkeä, enkä sitten päässyt oikein lähikontaktiin niiden koppien kanssa... ihan kun panis rahaa pankkiin. :)
Joo sitä oli ihan voittajaolo, kun bensat maksoivat varmaan enemmän kuin makkarat. :)
Nyt voi sitten laskea sen budjetoidun kaksikymppisen johonkin vielä turhempaan.
Lähetä kommentti