Eilinen oli täynnä ohjelmaa. Ensin töissä kiirettä, en tainnut edes kahvia muistaa hakea. Lisäksi tilasin heti aamulla eläinlääkärin kaikille koirillemme. "Tuon kaksi cairnterrieriä, ei kun kolme." -lause jostain syystä huvitti nuorta kunnanlääkärin sijaista. No, millä sitä voi muistaa kaikkea niin tarkkaan? Aamulla kahdeksalta ei aina aivo toimi.
Eläinlääkärissä kaikki kolme käyttäytyivät hienosti. Marilyn sai rokotuksen, vuotta aiemmin kuin olisi tarvinnut, että saatiin se samaan rytmiin Kleon kanssa. Nitti sai kanssa rokotuksen, mutta ei enää rabiesta, koska lääkäri piti sitä turhana noin vanhalle (selvä loukkaus, vasta 11 vuotta). Kleokin sai rokotteen ja sitä tutkittiin tarkemmin, koska se on ollut niin apaattinen ja outo ja janoinen. Epäilin sillä kohtutulehdusta. Pikkukoiran massu ajaeltiin paljaaksi ja ultrattiin. Ei se onneksi mitään tulehdusta ollut. Tyyppi on valeraskaana. Ekaa kertaa yhdeksänvuotiaana. Maitoa tuli ja kaikki. Tyttären antama masennushoito: agilityvideoiden katselu ja reippailu on siis ollut ihan oikeaa. Lisää vaan aktiviteettejä kehiin!
Illalla vielä teimme yhdessä poikani ruotsin rästikäännöksiä. Olisi niin mukavaa, jos hän saisi opintonsa loppuun ennen armeijaan menoa. Kuvittelin, että hän tarvitsisi enemmänkin apua ruotsin kielessä, koska kuulemma vihaa moista kieltä. Käännös sujui kuitenkin niin, että poika luki kirjaa ääneen ruotsista suomeksi ja minä sitten kirjoitin tekstin koneella. Opintojen lopuksi poika muutti omaan kotiinsa takaisin. Oli päivällä ollut jotain ongelmia saada kundi ladon kattoa korjaamaan ja tunnelma oli käsinkosketeltavan tiivis isän ja pojan välillä. Heillä kun on toisiaan kohtaan tuollainen vuorigorillan tapainen hienotunteisuus... etäisyys tekee hyvää taas välillä. ;)
Minä olen jo kauan sitten diagnosoinut poikani opintojen viivästymisen syyn: Laiskuus, laiskuus - se, jota nykyisin kutsutaan motivaation puutteeksi. Aika monella nuorella miehellä on ongelmia asennoitua opiskeluun vakavasti. Luulisin, että syy on myös siinä, että monet opettajista ovat turhan nipottavia naisihmisiä, joilla ei ole oikeaa käsitystä siitä, miten poikia motivoidaan. Toisaalta, useimmat miehet joutuvat kuitenkin elämään elämänsä ja perustamaan perheensä sellaisten naisten kanssa. Naiset kun usein ovat tarkempia ja huolellisempia kuin miehet. Sellaista elämä on. Okei, myönnetään, keittiöfilosofiaa ja pahoja yleistyksiä, mutta camoon, nyt on vielä aamu. ;)
Sitä paitsi nukuin tänä aamuna pommiin, kun herätyskello oli pois päältä. Ukko oli säätänyt johtoja ja kello ei ollut ajassa. Laitoin sen illalla aikaan, mutta unohdin laittaa herätyksen päälle. Ukon vika, tietty. ;) Onneksi nukuin vain puoli tuntia yli ajan.
---
Ja kauhein uutinen paljastui, kun katsoin telkkariohjelmia tänään. Torstai, eikä tule Kotikatua. Pitäisiköhän hankkia lisää sisältöä elämään? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti