Lapset nukkuu, istun taas kahvikupin kanssa tässä koneella. Joulupäivän traditioaamiainen on nautittu: ruisleipää, jonka päälle on kasattu valtava kerros lohta sekä keitetty kanamunanpuolikas lohipasteijalla ja mädillä. Ihanaa.
Jouluaatto tohinoineen on ohi. Ainoa iso harminaihe oli se, etten päässytkään päivällä ratsastamaan. Félagin kengät olivat singahtaneet tiehensä, tai kaksi niistä. Toinen jopa tipahti siinä vaiheessa, kun laitoin eläintä kiinni puomiin. Vissalla olisi ollut kengät, mutta kylätie oli niin vilkkaasti liikennöity ja jäinen ja Vissa niin ratsastamaton, että päätin jättää sikseen. Meillä on kyllä kiva kengittäjä naapurissa, mutta joulunpyhinä en tietenkään häntä vaivaa. Rajansa kaikella.
Jouluaaton ruuat ovat kyllä emännän kannalta helppoja, kun laatikot voi vaan valmiina laittaa uuniin, mutta kyllähän yhdeksän hengen aterialle saa aika paljon painaa tuota kylmäkön puuhaa. Pikkuisen nousi mustaa savua korvistani, kun muut jo rentoutuivat telkkarin ääressä viinilasista siemaillen tai saunassa ja meikämanne fileroi lohta lasilautaselle kauniiseen asetelmaan. Yksikään korva ei lotkahtanut, kun kyselin vapaaehtoisia pöytäliinansilittäjiä.
Suihkuun ryntäsin 5 min ennen kuin loput vieraat - anoppi ja appiukko - tulivat. Kun tulin suihkusta kylpytakissani, huomasin tiskikoneen olevan tukossa: oma vika, ruiskuoren jämät uunipellillä olivat sille liikaa... Ukko kallisti tiskikonetta, jotta ylivuotanut vesi tulisi ulos ja minä moppasin kuin viimeistä päivää vettä pois lattialta. Kylpytakki ei ole tuollaiseen ihanteellisin asuste ja se meinasi pyrkiä hieman siirtymään. Tyttären: "Kattokaa, melkein alaston siivooja!" kirvoitti kyllä naurua joka puolelle tupaa, itsellekin.
Ateria oli taas loistava, pidän kovasti jouluruuista. Leivinuunissa yön yli hiljaisella muhinut kinkku oli todella hyvää ja lohet, silakat ja sillit tekivät reilusti kauppansa. Aterian aluksi appiukko piti pienen puheen, jossa hän kertoi olevansa kiitollinen, että saamme taas kaikki olla yhteisen pöydän ääressä. Kaikilla aikuisilla oli tippa linsissä ja nuorempi väki oli huvittunut vanhusten tunteellisuudesta.
Lahjat jaettiin. Niitä oli taas aivan hirveästi. Sopimuksemme siitä, että aikuisille ei anneta lahjoja ei tietenkään pitänyt. Itse sain uuden kylpytakin, 160GB ulkoisen kovalevyn ja uuden pikkurahakukkaron. Kaikkia niitä olin pyytänyt. Kohta alan organiseerata valokuviani ja photoshop albumia sekä yksityisiä tiedostojani tuonne uudelle levylle, jotta olen "iskussa", kun saan uuden tietokoneen työpaikalta. Minullahan ei ole omaa tietokonetta, vaan teen kaikki hommat firman läppärillä.
Innokkain lahjojen odottaja oli muuten Nitti-koira 11-vee, joka on koko viikon tonkinut ja nuuskinut kaikkia lahjapaketteja omaansa etsien. :)
Lahjojen jaon jälkeen nautittiin konjakkia tai glögiä. Lapsemme pomppivat isänsä päällä traditionaaliseen tyyliin. Alkavat vaan olla aika isoja kaikki, meinaa huonekalut hajota, kun ne rytyää. Tuosta tilanteesta on valokuvakin, tekisi mieleni liittää se tähän, mutta kun se on tyttären kamerassa, niin en kehtaa. Ehkä hän toimittaa sen minulle julkaisua varten?
Ukon sisko sai järkyttävän issiaskohtauksen ja vinkui ja vaapotti ympäri huushollia. Vanhojen naisten ei pitäisi konttailla lattioita siivoamassa. (Ukon siskohan on siis jo yli 50-vee, käytännössä jo ikäloppu ;) Puoli pitkää vuotta vanhempi kuin minä...).
---
No, siirryn muihin puuhiin tästä jaarittelemasta. Saunan ovi kävi juuri, ukko meni joulusaunaan. Poika kuorsaa vienosti tuossa takanani. Koira makaa jalkojen päällä. Uusi kovalevy odottaa. Ulkona paistaa aurinko. Ideaali vapaapäivä. Vain ratsu puuttuu. Ehkä lähden kävelylle, ehkä en.
Hauskaa Joulun jatkoa muillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti