Jepujee - maanantaiaamun iloksi oli pakkasherra töräyttänyt pihalle kaksi millimetriä lunta. Pienestä on ilo kyllä ilo elämään kiskaistava, kun semmoinen asia hymyilyttää.
Herään aamulle yleensä uutisiin. Nyt en herää, kun kello on pari hassua minuuttia väärässä ajassa, vaan kuulen ensimmäiseksi jotain musiikkia. Tänä aamuna päätin, että en nouse, ennekuin sieltä radiosta ei kuulu joululaulua. Vaan noustava oli - varmaan makoilisin siellä vieläkin, jos jotain muuta haluaisin kuulla. Terrorismia, sanon minä.
Toisaalta, taitaa olla ihan sama, olenko ylhäällä vai sängyssä. Aivotoiminta ei ainakaan vielä ole suuremmin käynnistynyt. Tosin, jos makoisilin vielä sängyssä, olisi tässä lähipiirissä kahdeksan nälkäistä eläintä odottelemassa aamun sapuskaa. Joten en ole aivan hyödytön tyyppi unisenakaan.
---
Mutta nyt - edessä on aamun raskain homma: kerää kaikki energiasi ja herätä tytär.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti