Minusta on irvokasta, että vieläkin sataa, vaikka jo kielsin sen. Isällä oli tapana naureskellen aina kysyä, jos lapset olivat laiskoja: "Eikö sana kuulu, vai eikö se tehoa?"
Eilen meni suunnitelmien mukaan - ei mitään tekosyitä tarvittu tekemättömiin töihin. :) Tämä johtuu tietenkin myös siitä, että enemmänkin kykenisi päivässä ehtimään. Onneksi kuitenkin ihminen saa itse hyvin pitkälti päättää, mitä haluaa tehdä ja miksi. Kaappi kuitenkin tuli tyhjäksi ja vieläpä siirretyksi appivanhemmillekin, kuten oli suunnitelmissakin.
Ratsastamassakin kävin. Olen koko ajan ajatellut, että omat hevoseni eivät kerää energiaa, jos ne ovat pidemmän aikaa ratsastamatta. Olen väärässä. Félagi paineli vähän väliä riemukasta laukkaa, kun se sille sallin.
Ratsastuskaveriksi sain Marilynin. Marilyn nimittäin pääsi karkuun ovesta poikani jalkojen välistä ja lähti seuraamaan minua peräkylälle iloisesti. Houkuttelin sen mukaani ihan tahallaan ja oli mukava tunne, kun pieni koira laukkasi vieressämme tietä pitkin, kun menimme reipasta tölttiä. Marilyn on kyllä oikea pieni metsästäjä, naapurin hylätyn navetan vieressä sitä vastaan tuli iso rotta eikä siinä hampaat naksahtaneet kuin pari kertaa, kun rotta oli vainaa. Kehuin pikkukoiraa urotyöstä kovasti, sillä rotta taitaa olla ainoa eläin, jota inhoan.
Marilynin kiinniottohan ei ole kotiväeltä yleensä helppoa ja soitinkin hätiin matkan varrella asuvan naapurin rouvan, jonka omaa koiraa olen silloin tällöin karkureissuilta kuskannut kotiin. Marilyn antoi hänelle iloisesti kiinni ja kotiväki haki Marilynin autolla pois ja minä sain jatkaa matkaani yksin. Hiukan haikeaa, olisi oikeasti mukavaa, jos koira tottelisi niin hyvin, että sitä voisi pitää mukana ratsastusretkillä. Olen haaveillut, että seuraava koirani on jonkinlainen pieni paimenkoira... siitä olisi apua myös silloin kun hevosia siirtää laidunpalstalta toiselle. Islannin lammaskoiraa olen ajatellut. Mutta uuteen koiraan on toivottavasti vielä pitkä matka, sillä koiralukumäärää en halua nostaa yhtään isommaksi.
Illalla oli agilityseuramme kouluttajien pikkujoulujuhla. Oli siellä pari "piilolägiläistäkin" mukana, mutta he kyllä kuuluvat jotenkin joukkoon. :) Saimme kuulla lyhyen luennon koiran stressistä - kiinnostavaa asiaa. Luulisin, että aika moni tuttu koira kärsii stressistä. Syy taitaa useimmiten löytyä sieltä remmin toisesta päästä, kuten niin monissa muissakin omia lemmikkejämme koskevissa asioissa. Harrastuskoirien stressi varmaankin usein johtuu ohjaajien liian suuresta innosta harrastaa. Usein ohjaajat ovat liiankin kunnianhimoisia ja harjoittelevat liikaa ja liian pitkäkestoisissa harjoituksissa. Toisaalta hyvä asia, että harrastajia lajissa on niin paljon, että harkka-aikoja ei kerta kaikkiaan saa niin paljon kuin jotkut haluaisivat. ;) Toinen iso syy koirien stressiin johtuu tietenkin siitä, että omistajan stressi "tarttuu" koiraan. Ajattelen, että koiran käyttäytyminen kertoo paljon omistajan elämäntilanteesta. Lisäksi olen aina ollut vakaasti sitä mieltä, etta kaikki koirat eivät sovi kaikille ihmisille. Luennolla tulikin ilmi, että joskus on viisasta luopua lemmikistä ja etsiä sille sopivampi koti. Hyvä ja huolehtiva omistaja osaa itse päättää, milloin on sellainen tilanne.
---
Mutta nyt päivän tehtäviin: vielä toinenkin kaappi pitäisi tyhjentää ja sen olisi syytä tapahtua tänään. Ukko lähti purjehtijoiden majatalkoisiin, joten voin rauhassa siirtää hänen vaateaarteistoaan parempaan talteen. Kukaan ei varmaan arvaa, minne? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti