Ryhdikkäästi olen joka ikinen päivä kirjoittanut jotain tähän blogiin. Joku voisi tietenkin sanoa, että olen "koukussa" blogikirjoittamiseen, mutta minusta se on hieman liioitteleva ilmaus. "Aamukahvitapa" olisi varmaan sopivampi termi tähän puuhaan.
Minusta on mukavaa ajatella, että voin muutaman vuoden kuluttua itsekin palata näihin päiviin helposti. Minulla on vanhoja päiväkirjoja muuallakin tallella ja kun niihin joskus törmää, on mukava lukaista pätkä ja muistella, miltä elämä siihen aikaan maistui.
Tämän hetkisen elämän maistumisesta voisin olla montakin mieltä. Korvat ovat edelleen tukossa ja ulkona on pimeää ja kuraista. Joulu on tulossa, mutta sitä en varsinaisesti odota. Ripaus positiivista mieltä siroteltuna ylleni jostain muualta voisi tehdä terää. Sen varmistamiseksi olen ajatellut tänään tehdä etätyöpäivän, täällä maallahan liikkuu väkeä yleensä ihan simona ilahduttelemassa akkoja, jotka istuvat tuvassa hakkaamassa tietokonetta mustin silmin. ;)
Toisaalta minulla ei ole varsinaisesti pahakaan mieli mistään. Olen elänyt jo niin monta pimeää ja kuraista kautta täällä maallakin, että tiedän pimeyden joskus väistyvän. Ensi viikolla on jo talvipäivän seisaus ja siitä se sitten pikkuhiljaa alkaa aueta. Jonain aamuna huomaa, ettei tarvitsekaan otsalamppua pysyäkseen tiellä lehdenhaku- ja hevosenruokintareissullaan.
---
Sitä odotellessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti