Elämässä ei juurikaan ole vaihtelua, jos sellaiseksi ei laske sitä, että joinain säkkipimeinä aamuina sataa enemmän kuin joinain muina. Tänä aamuna satoi liikaa. Se ei hirveästi piristä, mutta tuosta talvisesta sateesta taitaa valittaa lähes kaikki muutkin.
Siitäkään ei saa vaihtelua, kuinka hyvin tai huonosti pikkupeikko herää. Yleensä hän herää hyvin huonosti ja hyvinäkin aamuina huonosti. Jokaiseen herättely-yritykseen vastaus on : "Yritän". Jos kysyn, joko hän on ylhäällä, vastaus on: "Melkein". Alkaa taas tänä aamuna olla pinna melkoisen kireällä... Mutta ei sekään tuo vaihtelua, sillä jokaisena aamuna pinnani kiristyy melkoisesti.
Eliseen päivään toi iloa se, että pojalleni tarjottiin töitä. Olen ollut kovin huolissani siitä, että kulunut puolitoista viikkoa armeijan jälkeen on mennyt ilman, että hän on ollut yhteydessä kouluun suorittaakseen opintonsa loppuun. Työtarjouksen innoittamana hän päätti huomenna mennä opinto-ohjaajan juttusille. Ilmeisesti hänenkään elämässään ei ole ollut tarpeeksi vaihtelua ja tuo työtarjous potkaisi häntä juuri sopivasti liikeelle. Mahtavaa.
En voi kyllä itseänikään hirveästi kehua energisyydestä ja aikaansaavuudesta. Äsken huomasin, että toissapäivänä pestyt pyykit ovat vielä koneessa. Eiliset olisin voinut antaa itselleni anteeksi, mutta toissapäiväiset vaikuttavat jotenkin säälittäviltä.
Odotan jo kevättä. Tai oikeastaan odotan talvea, mutta pikuhiljaa alkaa tuntua siltä, että sitä ei tulekaan tänä vuonna, joten lienee viisaampaa suunnata katse hieman kauemmaksi. Voisin ajatella vaikka sitä, miten kauniita ovat koivun hiirenkorvat, kun ne kimaltelevat herkänvihreinä aamun auringossa...
---
Minä katselen sinua mielelläni, satavuotias puu, täynnä versoja ja oksia kuin olisit pojanhuiskale. Opeta minulle salaisuutesi, miten voisin vanheta kuin sinä, avoimena elämälle, nuoruudelle, unelmille, tietäen että nuoruus ja vanhuus ovat vain askelia kohti ikuisuutta.
- Dom Helder Camara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti