Tämän vuoden loppiainen oli varmaan elämäni tylsin päivä noin sataan vuoteen. Päätäni särki ja makasin käytännössä koko päivän vierashuoneen sängyllä silmät kiinni. Illansuussa särky hellitti ja heräsinkin hetkeksi, katselin hiukan telkkaria *ai-van loistava dokumentti saunasta ja saunomisesta* ja kävin saunassa ja menin aikaisin nukkumaan. Unikin tuli aivan heti, kummallista kyllä, vaikka olin torkkunut koko päivän.
Ukko lähti jo töihin ja soitti äsken, että tiet ovat jumalattoman liukkaat ja Turun väylä on sulki kehä 2:n kohdalta ketjukolarien vuoksi. Päätin, etten lähde ollenkaan Helsinkiin töihin tänään, vaan teen työt kotona. Sikäli kun teen, päätä särkee taas. Luulen, että flunssa yrittää päästä kimppuuni ja oireilee pään ja lihasten särkynä. Usein minulle käy niin, että särkyä on viikon ja sitten se loppuu enkä tulekaan kunnolla kipeäksi.
Eilen on kuitenkin tapahtunut jotain ihanaa. Maa on valkoinen, lunta on satanut useamman sentin ja maa on kokonaan valkoinen! Upeaa. Karma oli onnesta soikeana aamulla, kun se juoksi päättömästi ympäriinsä ja kauhoi suullaan lunta samalla.
Peikkolapsi laittelee itseään valmiiksi - käyn heittämässä hänet kouluun ja tulen takaisin kotiin. Peikkolapsi muuten kyllästyi saamattomuuteeni opetusluvan hankinnassa ja ilmoittautui autokouluun ja aloittaa huomenna. Hyvä päätös.
---
Minä istun iloissani ja annan surun huilata.
1 kommentti:
Terveisiä Pikkuakalle! Oikein viisaasti toimittu. Akka
Lähetä kommentti