On marraskuun eka päivä.
Marraskuu on se kuukausi, jona kalenterissani on eniten ystävien ja sukulaisten syntymäpäiviä. Miksi muuten? Onko helmikuussa (vai millon nuo marraskuun syntymäpäiväsankarit on tilattu?) niin kylmä, että suomalaiset mielummin viettävät aikaa yhteisen vällyn alla? Haluaako luonto, että lapset syntyvät talveksi ja niitä hoidellaan luolissa sydäntalven yli suojassa ja sitten keväällä puolivuotias on jo kestävämpi reissaamaan?
Näistä kysymyksistä ei varmaan huomaa, että Untinen-Auel on yksi lempikirjailijoitani?
Eilen satoi ensilumen, kerrankin olivat säätiedotukset oikeassa. Minusta se on ihan mukavaa, että on lunta. Varmaan niistä autoilijoista, jotka taas kerran ensilumi ja pakkanen yllätti, valtaosa on eri mieltä. Minua kyllä yleensä talven tullen yllättää enemmän tuo, että talven tuloon yllättyneitä tuntuu olevan aina vaan enemmän. Ovatko ihmiset saaneet liikaa informaatiota kasvihuoneilmiöstä ja ajattelevat, että jonain vuonna talvi ei tulekaan?
Toistakymmentä senttiä lunta yhdessä iltapäivässä on kyllä paljon. Hetkessä maa on saanut valkoisen peiton ja koko ympäristö näyttää toisenlaiselta. Kiehtovaa.
Ihan hirveän innoissaan lämpimään tottunut kehoni ei kyllä ole illan ja aamun hevosenruokintahetkistä. Tuuli iskee läpi koko kropan ja vesiä vaihdellessaan voi kuvitella, miltä vanhana tuntuu, kun reuma kolottaa sormissa ja nivelissä. Kolikon toinen puoli sitten tulee hevosen iloisesta hörinästä, kun se kuulee minun tulevan. Luulisin, että harva ihminen ilahtuu tulostani niin kovin kuin Romeo aamuisin. Romeohan on tyttären 27-vuotias shettisruuna, joka on virkeä, hyvätapainen ja suloinen kaikin puolin.
Aamun parhaita tunnelmia saan lisäksi siitä, kun jään heinien annon jälkeen hetkeksi kuuntelemaan sitä rauhoittavaa rouskutusta, mikä syntyy, kun kolme hevosta syö levollisena heinää. Työpäivät ja elämä voi olla vaikka kuinka hektistä, kun muistaa välillä olla ihan hiljaa ja kuunnella. Mielummin päivittäin. Mielummin miettimättä sitä, kuinka surkeaa kaikki voi joskus olla.
Ja nythän tämän aamurauhan hetket ovatkin jo ohi ja pitää melko pian lähteä katsomaan, pääseekö tuolla ollenkaan liikkeelle vai ovatko eurooppalaistuneet suomalaiset kokonaan unohtaneet talviajon niksit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti