Kaikki ei varmaan tiedäkään, että hevosilla käytetään erikseen talvikenkiä ja kesäkenkiä. Talvikenkiin ruuvataan kiinni hokit (vähän niinkuin nastat), joiden avulla hevonen kestää paremmin pystyssä jäällä.
Kengittäjillä on aina kiire. Tämän ammattiryhmän edustajia on niin vähän, että he voisivat halutessaan ilmeisesti tehdä töitä aamusta aamuun nukkumatta välillä lainkaan. Useimmat tekevätkin töitä aamusta myöhäiseen iltaan. Silti kuulemma jää asiakkaita hoitelematta. Työ on raskasta, usein tulee potkituksi ja muuten vaan runnelluksi ihan kaupan päälle. Lisäksi työtä tehdään hämärässä, ulkona, vetoisissa paikoissa ja ties missä. Selälle homma on erityisen raskasta, sillä työasennot ovat ikävät ja hevosten jalat saattavat olla yllättävän painavat.
Joten jos haluat varman työpaikan eläinten parissa, opiskele kengittäjäksi. ;) Pidä kuitenkin huolta siitä, että olet asiakaspalveluhenkinen, luotettava, hyvä autolla ajaja ja kartturi, niin saat myös pitää työsi.
Meidän nykyinen kengittäjä asuu tässä samassa kylässä. Hän ajoittaa saapumisensa yleensä niin, että olen illan viimeinen asiakas tai sitten "vapaapäivän" ainoa. Eilen hän oli pari tuntia myöhässä (ilmoitti kyllä asiasta kuten kuuluukin) ja oli siis paikalla klo 19.
Ensin kengitettiin Felagi, se on helppoa puuhaa. Felagi on herrasmies ja sen elämässä ei juurikaan ole ikäviä kokemuksia. Melko nopsaan oli herran alla 4 uudelleen kiinnitettyä kesäkenkää, joihin oli porattu reiät hokkeja varten ja joka jalassa oli myös tilsakumit. Ihanaa sinänsä, olen pitänyt jo lähes kuukauden ratsastustaukoa, joten nyt jo mielellään käyn selkäänkin joskus.
Sitten vuoltiin vanhaherra Romeon jalat. Sekin on helppoa, joskin herra on niin matala, että on eduksi, jos kengittäjä on lyhyt.
Lopuksi tytär toi käsittelyyn Vissan, jonka kengitys on ollut viime aikoina ongelmallisempaa kuin ennen, mutta ei niin pulmallista kuin meille tullessa. Silloin kun Vissa tuli, sitä ei ollut kukaan saanut vuolluksi tai kengitetyksi, koska se oli niin arka ja pelokas ja hyppi pystyyn pienimmästäkin liikahduksesta. Viime kerralla Vissalle laitettiin takakengät, valmiiksi hokkireiälliset ja silloin se potkaisi kengittäjää. Tällä kertaa pantiin uudet etukengät ja se meni suhteellisen hyvin.
Takajalkojen nosto ja hokinreikien putsaus ja hokkien ruuvaus meinasi olla tammalle aivan liikaa. Sydän hakkasi ja koko hevonen huohotti tosi levottomana. Tytär oli paikalla siksi, että Vissa luottaa häneen eikä koskaan sen jälkeen kun luottamus on saatu syntyneeksi, ole jyrännyt tyttären yli tai yrittänyt potkia.
Eilen kuitenkin tytärkin sai maistaa takajalkaa. Tamma potkaisi, kun he yhdessä kengittäjän kanssa yrittivät saada vasenta takajalkaa nousemaan. Silmänräpäyksessa tamma kuitenkin tajusi, että osoite oli väärä ja veti jalan takaisin, niin että tytär sai vain pienen kopsun. Isompi kopsu taisi tulla tyttären itseluottamukselle. Potkun jälkeen hevonen kuitenkin antoi ruuvata sen viimeisenkin hokin nätisti kiinni. Ilmeisesti se itsekin järkyttyi, kun huomasi potkaisseensa väärää tyyppiä.
Tuon urakan jälkeen päätettiin jättää vielä Ísingin etukengitys tekemättä. Kello oli nimittäin jo lähes 21 kun homma saatiin tehdyksi ja Ísingiä ei olla vielä koskaan kengitetty, joten siihenkin olisi varmasti kulunut aikaa.
Toivoisin kovasti, että tytär innostuisi hieman enemmän käsittelemään hevostaan. Noita ongelmallisia takajalkojen nostoja voisi harjoitella ja opettaa otus seisomaan nätisti paikoillaan, kun jalka on ilmassa. Näin ei tarvitsisi potkiskella näitä maksullisia, mutta mukavia miehiä. Kengittäjiksi nimittäin, varmaan työn luonteen vuoksi, valikoituu mielestäni aika kärsivällisiä ja kivoja ihmisiä.
---
Mutta jospa taas lopettaisi jaarittelun ja alkaisi työnteon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti