Poikani täyttää tänään 19 vuotta. Uskomatonta, kun itse en mielestäni ole kuin vähän päälle kolmekymppinen. Lapset nuorentavat. On mukavaa (ja toisinaan aika sydäntä riipivääkin) päästä kurkistamaan heidän elämäänsä. Ihanaa, kun saa nauraa heidän kanssaan ja ihanaa, jos saa osallistua suruihinkin.
On suorastaan hurjaa, miten nopeasti aika kiitää. Ei sitä olisi uskonut 19-vuotiaana, että niin pian on jo tämän ikäinen ja joutuu jäämään syrjään nuorempien bileistä. Onneksi, sillä tuskinpa sitä jaksaisikaan enää juhlia aamuun asti.
---
Eilen illalla, kun tulin kotiin, minua odotti ukkokullan tekemä yllätys. Uusi makkarihan saatiin tapiseeratuksi ja melkein muuttokuntoon sunnuntaina. Eilen päivällä ukko oli siirtänyt sängyt, seinällä olevan pikkuisen kirjahyllyn ja yöpöydät herätyskelloineen uuteen huoneeseen. Vanhat yöpöydät kyllä saavat melkoisen nopeasti äkkilähdön, mutta oli silti mukavaa muuttaa uuteen huoneeseen.
Koiria se hiukan stressasi. Nitti ja Kleo seisoivat pitkään vanhan huoneen lattian keskellä pöllämistyneen näköisinä, kun ei ollut sänkyä minne hypätä. Marilyn, viisas Pikku-Marilyn sensijaan hyppäsi suoraan sänkyyn ja oli jo kauan ollut unessa, ennekuin kalkkiskoirat tajusivat, minne ollaan menossa.
Huvittavia otuksia.
---
Mutta nyt täytyy taas siirtyä arkisempiin hommiin. Saas nähdä, saako tyttären ylös ja kouluun... Saas nähdä, ehtiikö sitä tänään tehdä kaiken, mitä on suunnitellut.
Stressiä pukkaa, täytyy yrittää pukata takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti