Ratsastus oli kivaa. Garpur, jolla ratsastin oli vetäväaskelinen menopeli. Parin viikon lomailun jälkeen sen piteleminen rauhallisessa kuosissa ei tosin ollut ihan helppoa. Keskityin istumaan alas ja olemaan mahdollisimman rauhallinen, vaikka jouduinkin koko ajan sormet kipeinä hillitsemään eläimen vauhtia. Ensimmäisen suunnitellun tölttipätkän tullen, kun annoin inasen vapautta ohjiin ja pohkeita lähti otus kuin tykin suusta laukkaan. Sain laukan tosin hillityksi hiljaisemmaksi, mutta pysähtymään en sitä heti saanut. Koska olin vetäjän roolissa, se ei ollut ihan kivaa ja minua hirvittikin se, miten perässä tulevat, mahdollisesti kokemattomammat ratsastajat pärjäävät. Onneksi he pärjäsivät ihan hyvin. Paluumatkalla sain jo pitää vapaita ohjiakin, kun se lopulta hieman rauhottui. Loistava hevonen, se omaa hienot askellajit. Uskoisin, että kun se saa säännöllistä käyttöä jälleen, alkavat jarrutkin löytyä.
Erityisen tyytyväinen olin siitä, että Satu antoi minulle tuollaisen menopelin. Sanoin tyttärelle edellisenä iltana, että varmaan saan jonkin terapiaratsun, ettei täti tipu. No, olin ihan kunnolla väärässä. :D Toivottavasti on aikaa ja mahdollisuus testailla vielä muitakin tallin hevosia ennenkuin kaikki tunnit ovat loppuun varattuja. Uskon ja toivon, että paikasta tulee menestys. Hevosten taso ainakin oli hieno.
Kun luin eilisen päivän tekstin, niin huomasin että sen perusteella voisi kuvitella, että minulla ei aviomiestä olisikaan. Vaan kyllähän se ukkokulta tässä menossa mukana pyörii. Viime viikonloppuna hänkin oli risteilyllä - tosin Ruotsiin, joten viipyi kauemmin reissussa kuin minä.
Eilisen suunnitelmista jäi väliin ravintolassa käynti lasten kanssa. Katjan tonnikalapiirakka oli niin täyttävää, ettei me jaksettukaan mennä yhtään mihinkään. Ukkokin oli kuulemma syönyt laivan loistavassa buffet-pöydässä itsensä ihan täyteen. Tallinkin vastaavaa ei kyllä voi kehua, lämpimät ruuat oli varmasti tarkoitettu juuri sellaisille risteilymatkustajille, joita tuolla eilen kuvailinkin. Rasvaista krapularuokaa halvalla.
No, en muistele sitä. Muuten viikonloppu oli aivan priima. :)
---
Mutta nyt arkea kohti. Viikon vaikein tehtävä on edessä: tyttären maanantaiaamun herätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti