Vastasatanut lumi helpottaa sen ymmärtämistä, miksi koiruudet ovat ihan tohkeissaan välillä. Hännät heiluttavat kokonaisia koiria ja tuhina on infernaalisen kovaa ja välillä pääsee pieniä haukkuja ja murinoitakin jotenkin hallitsemattomasti.
Sunnuntaiaamuna, kun lähdin hieman myöhemmin liikkeelle näin tuossa kotitiellämme ensin ketun jolkottaneen tietä pitkin, pissitkin oli laskenut houkuttelevasti koirien reitille. Voi sitä nuuskinnan ja tuhinan määrää, kun kolme koiraa yhdessä tarkasteli paikkaa. Sitten oli kettua vastaan tullut jänis ja sen perässä oli otettu kunnon spurtti, lumi oli oikein pöllähtänyt ja kynnen jäljetkin erottuivat. Tallin edessä puolestaan oli pikkiriikkisen verta, ilmeisesti kettu (tai kissamme) oli onnistunut niittaamaan siihen pienen pienen hiirulaisen.
Ja mustan maan aikaan tulee aika usein ihmeteltyä, mitä kummaa voi yhdessä heinänkorressa olla niin paljon nuuskimista.
Kyllä ihminen aisteineen on aika rajallisten havaintojen varassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti