Kun tytär oli pieni ja alkoi kiukutella, hänet otettiin syliin tai käsipuoleen ja lähdettiin metsään huutelemaan, että voisko arvon peikkomuori Äksy-Alma palauttaa oman lapseni ja ottaa tämän Mutrunellansa takasin. Tytärtä huudeltiin nimeltä ja valitettiin suureen ääneen, että ihana pieni kullannuppu on salaa vaihdettu peikkolapsi Mutrunellaksi. Alkoihan semmoinen lopulta naurattaa pikkuista tyttöä ja niin oli vaihto tapahtunut.
Oma "sivupersoonani" on siis peikkoäiti Äksy-Alma. Sitä on viime päivinä täällä kotona nähty aika usein. Lienee aika tyypillistä, että sitä jaksaa olla positiivinen ja iloinen muualla ja sitten kotona saattaa räpsähtää pienimmästäkin syystä. Stressi painaa ja jotenkin sitä pitää vapauttaa.
Joskus sitä miettii, että pitäisi osata olla kiltimpi. Tai sitten ei, kyllä ihmisellä pitää olla jokin paikka maailmassa, missä saa olla vapaasti kiukkuinenkin. Työpaikka ei valitettavasti mielestäni ole se paikka, vaikka usein perimmäinen syy löytyy sieltä. Jäljelle jää siis koti tai urheilukenttä tai joku muu vastaava.
Hmm - pitäisköhän ottaa selvää, voiko Lohjalla harrastaa potkunyrkkeilyä? :D
--- Ihan niinkuin ehtisin mitään muuta harrastaa kuin näitä nykyisiä juttuja :D
Missäköhän ihmeen välissä ne illan agilitytreenitkin suunnitellaan :O ??? ---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti