Hauska huomata, että näitä luetaan sittenkin. :)
Esko-serkku oli laittanut terveisiä tuonne kauas syyskuun alkuun. Pahaan auto-onnettomuuteen kun joutuu, niin sitä pysähtyy sairaalaan moneksi kuukaudeksi. On silti mukavaa kuulla, että sieltä pääsee poiskin ja paranemista tapahtuu.
Ehkä kannattaisi syysmasiksessaan huomata, että lokakuu sentään pysäyttää vaan osan elämänilosta, ei jalkoja. Ja huomenna lokakuukin on ohi! :D
Ja Marja-serkku, edellisen sisko, soitti eilen, kun halusi kuulla äänestäni, olenko ihan lamassa. Varmaan olisi piristänyt, jos olisin ollut. Mutta piristihän hän toki silti, vaikka olinkin iloisella tuulella.
Mutta enpäs olekaan enää syysmasentunut - mukavat ihmiset saavat hymyilemään, vaikka olisi kuinka pimeää. Kiitos kaikille niille, jotka ovat kivoja.
Jos tänään tulee lunta, olen valmistautunut talvirenkain. Tulisikin, tulisi valoa elämään ihan konkreettisestikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti