tiistaina, kesäkuuta 23, 2009

22.6.2009 Romeo - 30 vuotta

Ihana vanhus on hyvinkin harmaantunut, mutta toissatalvisen sairastelun jälkeen kuntoutunut aivan entiselleen.

Laukka, jopa pukkilaukka, sujuu ja elämä maistuu.

Poika on kova hörisemään ja seuraa tarkkana maailmaa ympärillään.

Eilistä syntymäpäiväänsä herra vietti lepäillen auringossa, syöden ja tyylikkäästi - ehkä hieman kuola suupielestä valuen - vettä siemaillen. Illalla pikkupeikko kävi rapsimassa talvikarvaa pois ja se oli kovasti nautittavaa.

Onnittelut vielä kerran!

keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009

Ihonkuorintalakanat ja muuta näpsää

Eilisen pitkän päivän jälkeen pötkähdin nukkumaan ja heti alkoi jotenkin tuntua kiusalliselta. Nousin uudelleen ylös katsomaan, minkä päälle olin käynyt nukkumaan ja lakanoilla oli sellaista hienoa, kuivaa hiesua n. 2 mm kerros. Sininen lakana oli kauttaaltaan kauniin punaruskea. En jaksanut enää puolen yön jälkeen lähteä vaihtamaan puhtaisiin, joten häädin ensin kolme onnellista, kerälle kiertynyttä koirakaveria alas sängystä ja rapsautin sitten suurimman osan hiekasta lattialle. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olisi voinut kokeilla nuorentaako tuollainen kokovartalokuorinta... heh.



Maanantaina piti olla Marilynin agilitytreenit, mutta jouduin kokouksen vuoksi perumaan menomme. Yritin olla vitsikäs sähköpostissani ja kerroin, että Marilyn tod.näk. osaa tulla itse paikalle, mutta ei pärjää ilman ohjaajaa. Toisinaanhan Marilyn karkureisuuillaan on käynyt ainakin melko lähellä Salimäenpolun treenikeskusta, sinne lienee meiltä n. km linnuntietä matkaa. Kun olin lähdössä kokoukseen viiden aikoihin, hyökkäsi Marilyn takaani ja ponkaisi oven vaudilla auki ja singahti hurjasti haukkuen kohti kylää. En voinut kuin naurahtaa itsekseni: "Nyt se tyttö on tuntia liian aikaisin treeneissä - voi voi - tyhmänä pitävät, kun ei edes kelloa tunne."


Kun lähes viiden tunnin reissun jälkeen palasin kotiin, istui keskellä ajotietä uupuneen ja tyytyväisen näköinen kurainen koiratyttö. Avasin auton oven ja se loikkasi syliini ja nukahti heti. Oli kuulemma pitemmän aikaa juoksennellut haukkuen pihapiirissä, mutta ei ollut ilman vaivaa antanut itseään ukkkokullalle kiinni. Hän oli vain ikkunasta naureskellut jaloista ja mahasta täysin mustaa koiraa. Sen verran oli koiratypykkä juoksennellut märässä nurmikossa ettei ollut aivan musta, kun pomppasi autossa syliini.


Luultavasti se ei kumminkaan ollut treeneissä käynyt.


---
Ja ihan muihin asioihin - kesäiseen pihapiiriimme: Saimme aikanaan tupaantuliaislahjaksi alppiruusun (lähes 20 vuotta sitten) ja koskaan se ei ole tehnyt niin upeita kukkia kuin tänä vuonna. Sitä tulee hyvälle mielelle aamuisin, kun se kurkistaa ikkunasta sisään.

sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2009

Suvisunnuntai

Viime yönä oli hurja ukonilma, vettä tuli ja salamoi. Päivällä olikin todella painostavaa ja ensimmäistä kertaa kesän ratsastuslenkin jälkeen huuhtelin hikisen Félagin letkulla. Se selvästi nautti siitä, vaikka vesi oli kaivokylmää.


Tänään olen hiukan yrittänyt kaunistaa pihapiiriä.

Tästä lähdettiin.








Ja tähän päädyttiin. Kunhan taimet hiukan kasvavat, niin tulos voi olla mukavan näköinen.


Muutapa en sitten ole tänään saanutkaan aikaiseksi. Tosin en tiedä, miksi kaiken aikaa pitäisikään puurtaa. Kesä etenee muutenkin: Ensi viikonloppuna on jo juhannus!

perjantaina, kesäkuuta 12, 2009

Kesä jatkuu

Nyt kesä on alun hellejakson jälkeen normalisoitunut sille "lyhyt ja vähäluminen" -tasolle, jota Suomessa odottaakin saavansa. Päivänä muutamana olemme saaneet nauttia jopa +4C -lämmöstä. Hrr.

Vielä on viikko juhannukseen ja siitähän päivät sitten alkavat lyhetä ja syksy tulee. No, en itseasiassa ajattele niin kovinkaan usein, etenkin kun oma lomani asettuu heinäkuun loppuun - elokuun alkuun. Olisin kyllä mielestäni jo kovin loman tarpeessa. Sitä huomaa niin hyvin, miten saamaton ja jaksamaton sitä nykyisin on. Päikkärit töiden jälkeen ei ole mikään harvinaisuus.

Tosin olenhan toki tehnyt aika paljon töitä issikkamestaruuskisojen eteen, joten ihan saamattomaksi en sentään ole jäänyt. Liikkuminen ja ratsastaminen vain on jäänyt kovin vähälle.

Josko tänään saisi edes sen verran intoa, että punkeaisi itsensä ruunapojan kyytiin ja kävisi heittämässä ratsastuslenkin. Säät ainakin taitaisivat suosia: ei ole liian kuuma eikä kylmä.

---

Onneksi on perjantai. Onneksi.

sunnuntaina, toukokuuta 31, 2009

Hellepäivää pukkaa..

Ajattelin illalla, että ihanaa, kun saa rauhassa nukkua pitkään. Pikkupeikon ja Karman startit Stadi Gamesissa on vasta illansuussa.

Niinhän se sitten menikin, aivan suunnitellusti:

klo 5:50 Karma juoksee edestakaisin ja vinkuu - sillä oli järkyttävä pissihätä, melkein talo upposi, kun vein kaikki koirat pisulle
klo 7:30 kuulin omituista kolinaa keittiöstä ja kuvittelin Karman oleva ruokatynnyrin kimpussa, mutta se olikin ukkokulta, joka yritti kiinnittää eilisen grilli-illan aikana irronnutta keittiönkaapin ovea takaisin paikalleen
klo 8:10 järkyttävä huutorääkyhaukku, kun pääskynen oli lennähtänyt sisälle ja koirat yrittivät sitä tavoitella

Jotta sellainen rauhaisa sunnuntaiaamu.

Tänään tulee todella kuuma päivä, aamulla jo enne yhdeksää oli yli 20C varjossa. Mukavaa, mutta hieman uuvuttavaa. Taidan siirtyä kuistille hörppimään aamukaffetta.

Mahtaa ukkokultaakin illalla uuvuttaa, hän lähti juuri golfkilpailuihin. Siellä aurinko porottaa aika esteettömästi.

lauantaina, toukokuuta 30, 2009

Kesä on astunut ovesta sisään

On kesä. Käki kukkuu, linnut laulaa, maailmani on aivan vihreä.

Pikkupeikko muutti eilen kesäksi kotiin. Pieni auto oli aivan pullollaan talven aikana kerääntyneitä tavaroita. Ihan nauratti, kun takapenkillä oli ihan pieni, Karman kokoinen, tyhjä tila ja muuten auto oli lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Petauspatja, lakanoita, vaatteita, kasseja, koiranruokasaavi. Kauheasti pikkuinen oli tavaraa saanut haalituksi sinne Muurlaan talven aikana.

Olisipa kiva, kun hän saisi kesäksi jotain töitä. Samaten pojalle toivoisi jotain hommaa. Mihin tämä maailma onkaan menossa, kun meillä on varaa antaa kokonaisen sukupolven vain elellä ilman mielekästä työtä? Tunnen todella monta 20-25 -vuotiasta, joilla ei ole työtä eikä opiskelupaikkaa. Se on kyllä väärin!

Mutta se ei ole väärin, että täksi viikonlopuksi on luvattu hellettä. Nousin taas klo 6 ylös, koska lähden mukaan, kun pikkupeikko menee stadigamesiin Karman kanssa. Sekä tänään että huomenna heillä on kaksi starttia. Peukut pystyyn, että lopultakin tulisi nollia!

lauantaina, toukokuuta 23, 2009

Vain pakki puuttuu...

Pitkän viikonlopun vietto alkoi helatorstaina Marilynin kanssa luolakokeella. Paikka oli sama kuin viimeksikin ja matkaa koepaikalle vain 15 min. Joku oli tullut Jyväskylästä asti, joten osaisin kyllä arvostaa sitä, että matkaa on vain noin vähän.

Tällä kertaa yritettiin jo A-astetta ja luvassa oli vielä luonnonluolan tarkastus ja mikäli kaikki menisi hyvin tulisi Marilynistä käyttövalio. Kolmella kokeella kuulemma ei useinkaan onnistuta valioksi pääsemään, joten se olisi huomionarvoinen suoritus.

Tuomarin puhuttelussa hän sanoi, että edellyttää koirlta ainakin kolmea iskua, joten ihan vähällä ei koetta keskeytettäisikään. Saimme arvonnassa numeron 11, joten odotteluaikaa oli aivan riittävästi.

Tyhjän luolan tarkastus on molemmilla aiemmilla kerroilla mennyt Marilynilta aivan loistavasti ja luulinkin, ettei tämä kerta ole mikään poikkeus. Vaan kuinkas kävikään. Tyttö istui melkoisen pitkään ensimmäisellä pesällä ja haukkui ja raapi sitä haittaluukkua, jonka kautta kettu oli otettu pois. Ajattelin jo, ettemme edes pääse kokeeseen, koska Marilyn ei mennyt hakupesän ohi lainkaan. Yhtäkkiä tyttö sitten piipahtikin hakupesän takana - hädin tuskin - ja palasi heti takaisin raapimaan haittaa. Tuon pikku piipahduksen ansiosta pääsimme sitten mukaan varsinaiseen riistakokeeseen. Tuomari kävi naurahtamassa meille, että "kylläpä oli hilkulla kokeeseen pääsy".

Seurasin tarkkaan muiden koirien kokeita ja kovin oli erilainen tuomari kuin kahdessa aiemmassa kokeessa. Hän todella vaati koirilta kovaa luonnetta ja useita iskuja ketun kanssa. Moni koira nostettiin ulos luolastosta kuono veressä ketun iskemistä naarmuista.

Ennen Marilynia oli yksi A-asteen koira ja ajattelinkin, että se on nopeasti ohi, mutta ei - koira iski vain kerran ja jäi sitten haukkumaan ja niin senkin koe kesti 20 min. Minulla löivät jalat jännityksestä loukkua, kun odottelin Marilynin kanssa pihalla.

Lopulta sitten päästin Marilynin ahdinkoputkesta läpi ja se meni vaivattomasti luolastoon, mutta ei lähtenytkään kaivamaan itseään hiekasta huippuvauhdilla läpi kuten harjoitellessamme asiaa, vaan tuli taas istumaan siihen ensimmäiseen pesään. Se istui 8 min aivan hipihiljaa ja sitten yhtäkkiä se syöksyi hiekkaesteelle ja lävisti esteen (tuomarin sanoin) huippuvauhdilla ja suorastaan törmäsi haittaan, joka oli sen ja ketun välissä. Rämäys oli niin kova, että hetken ajattelin sen pyörtyneen. No ei se pyörtynyt, vaan aloitti kiivaan haukun ja välittömästi haitat poistettiin ja Marilyn syöksyi ketun perään kuin ammuttuna. Kaksi kertaa kettu iski ja kaksi kertaa Marilyn iski takaisin. Tuomari epäili, ettei siinä ole peruutusvaihdetta ollenkaan, koska se ei kuulemma perääntynyt tuumaakaan ketun iskuista, vaan iski itse kiivaasti heti takaisin. Näin ollen tuomari keskytti kokeen. Hymyillen kävin hakemassa koiran pois luolastosta. Sen poskesta valui verta, mutta ei siinä itsessään ollut naarmuakaan, vaan veri oli ilmeisesti tullut ketusta.

Tässä tuomaripöytäkirjaa:

Koe alkoi: 13:37 Koe päättyi: 13:45
Ahdinkoputken läpäisy: ok, ok
Tyhjän luolan tarkastus: Hidas vain hakupesällä käynti
Arvostelu: Koira rauhallisesti luolaan ja käväisee hiekalla, jonka jälkeen siirtyy tulopesään 8 min kohdalla kaivautuu nopeasti läpi ja ilmoittaa riistan löytyneen. Kettu vas. peräpesään, jonne koira seuraa innolla. Kettu iskee ja koira ei väistä. Kettu iskee uudelleen ja koira ei väistä taaskaan. Koe keskeytetään vahinkojen välttämiseksi ja syystä että koiran erinomaisuus pystyttiin toteamaan.
Saavutettu kehitysaste: LUT A, 46 pistettä.

Vielä odotettiin toinen A-asteen koira, jonka koe hyväksyttiin ja sitten kaikkien tulokset luettiin. Marilyn oli kokeen toiseksi paras koira pisteillään. Tyhjän luolan tarkastus vähensi pisteitämme, mutta A-asteen siis saimme suoritetuksi.

Kokeen jälkeen oli vielä luonnonluolan tarkastus. Meitä oli kaksi koirakkoa. Menimme ison kiven juurelle, jonka alla oli jonkinlainen onkalo. Marilyniä ei kiinnostanut pätkääkään mennä sinne - tiesi taatusti, ettei kettua ole lähimaillakaan. Annoimme toisen koiran mennä ensin ja sen mentyä innokkaasti luolaan, Marilynkin innostui asiasta ja niin saimme luonnonluolastakin merkinnän hyväksytty.

Näin ollen meillä on nyt perheessä käyttövalio KVA-L cairn. No, anomuspaperit vielä pitää laittaa, jotta arvo olisi virallinen, mutta periaatteessa näin on jo. Toinen rodussaan Suomessa. Edellinen valio on tullut vuonna 1993. Olen aina tiennyt, että Marilyn on erityislaatuinen!

---

Mikäli olet kiinnostunut luolakokeen kulusta, tuolta löytyi erinomainen selvitys aiheesta.

tiistaina, toukokuuta 19, 2009

Kevään syntymäpäiviä

Marilynille tulee tänään 5 vuotta täyteen. Se ei osoita pienintäkään merkkiä aikuistumisesta tai arvokkuudesta. Odotellaan nyt ainakin toinen mokoma...

Félagi taas täytti eilen 17 vuotta. Sekään ei vaikuta vanhalta eikä arvokkaalta.

maanantaina, toukokuuta 11, 2009

Uupuneena uuteen viikkoon

Oivoi, miten sitä jaksaa tänään töissä? Kovasti väsyttää tänä aamuna ja hartiat ja selkä on totaalijumissa. Tuntuu, että sitä saa pinnistellä, että silmäluomet pysyvät auki.

Viikonloppu meni suunnitellusti Ypäjällä ja kaikki sujui erinomaisen hyvin. Olen valtavan iloinen talkooporukan osaamisesta ja hyvästä hengestä. Meillä oli paljon toimihenkilöitä, jotka olivat omassa tehtävässään ensimmäistä kertaa, mutta ilman isompia kommelluksia selvittiin.

Illalla tuli valvottua ja naurettua, mikä kuuluu tottakai asiaan, kun samasta asiasta kiinnostuneet, samanhenkiset ihmiset kokoontuvat tekemään jotain. Sellaisesta saa voimaa ja halua tulla toisenkin kerran tekemään juttuja yhdessä.

Näyttelyssä oli todella hienoja hevosia tänä vuonna. Erityisesti mieleeni jäivät kolmevuotiaat, ryhdikkäät ja upealiikkeiset oriit. Varsat tietenkin olivat taas niin hellyyttäviä, että mieluusti haluaisin pihalleni ensi kesänä pari sellaista laukkailemaan... Jaa-a. Pitänee miettiä asiaa lisää ja iskeä keskustelemaan ukkokullan kanssa asiasta silloin, kun hän ei ole aivan parhaimmillaan vastustamaan mitään...

---

Nyt on pakko lähteä etsimään konttoriin sopivia vaatteita. Toivottavasti edessä on mukava viikko.

perjantaina, toukokuuta 08, 2009

Aamu metsän laidassa

Valtavan ihana aamu! Miten etuoikeutettu sitä onkaan, kun saa herätä aamuun maalla, linnunlaulun ja luonnon keskellä. On virkistävää nähdä, miten vinhaa vauhtia maailma taas vihertyy ja kesä tulee.


Minulla on taas lomapäivä. On viides viikko peräjälkeen, kun olen joko lomalla tai minulla on nelipäiväinen viikko. Mitenhän sitä sopeutuu, kun pitää tehdä koko viikko putkeen töitä?


Starttaan iltapäivällä koko viikonlopuksi Ypäjälle. Luvassa on vaihtelua elämään issikkanäyttelyn parissa. Saan aina aivan valtavan varsakuumeen, kun katselen yksivuotiaiden arvosteluja. Unelmana oli jo pikkutyttönä saada hevostila, jossa syntyisi vuosittain varsoja. Osinhan tämäkin unelma on toteutunut, koska yksi pikkuinen täällä on jo maailmaan pullahtanut. Olen melko varma, ettei Isíng jää viimeiseksi varsaksi, jonka kasvattajaksi minut merkitään. Aamulla, kun kävin ruokkimassa Romeon, katselin ajosillan alla olevaa tilaa sillä silmällä ja haaveilin kantavan shettistamman ostosta.

Tänään varmaan ehdin pyörähtää vielä hevosen selässä pikku lenkin, koska Ypäjällä tarvitsee olla vasta iltapäivällä. Enpä olekaan taas viikkoon ratsastanut, jostain syystä sitä on niin uninen töistä tullessa, että monena päivänä olen nukkunut tunnin torkut ja olen ollut loppuillan ihan poikki. Mahtuuhan viikkooni yksi sairaslomapäiväkin. Nukuin yhden päivän putkeen päänsäryn vuoksi.

Hiukan harmittaa, kun en pääse pikkupeikon luokan valokuvausnäyttelyn avajaisiin tänään (ei tosin ole kutsuttukaan *ärinää*), mutta onneksi se on auki lähes kuukauden, joten varmasti ehdin näkemään, ovatko he saaneet otettua parempiakin kuvia kui nämä blogissa esitellyt huippuotokset. (Kun ottaa huomioon, että kyseessä on yksityinen, maksullinen koulu, niin välillä odottaisi parempia lopputuloksia *hihitystä*.)

Ehkä menen hakemaan lisää kahvia. että jaksan pakata auton täyteen. Hauskaa viikonloppua muillekin! Toivokaa tekin, että sateiset sääennusteet ovat erehtyneet.

---
Hevonen, jaloin, urhein, ylpein, rohkein ja taatusti uppiniskaisin ja raivostuttavin ihmisen koskaan kesyttämistä eläimistä. - Anne McCaffrey

maanantaina, toukokuuta 04, 2009

Vappu on ohitse

Taashan se ihan arvaamatta törkkäsi maanantaiaamun tähän kohtaan. Vappuviikonloppu meni suhteellisen rauhallisesti ratsastellen, syöden, kyläillen ja vieraita kestiten. Tämä viikko on taas vain nelipäiväinen, sillä perjantaina lomailen Ypäjällä. Olen issikkanäyttelyn johtajana tänä vuonna, joten kovin rennoksi en tulevaa viikonloppua luule. Onneksi on osaavaa, kokenutta porukkaa, joten olen etukäteen melko luottavaisin mielin näyttelyn sujumisen suhteen.



Kevät on edennyt taas tapansa mukaan hurjaa vauhtia. Pihan koivut ovat jo hiirenkorvalla ja heinä kasvaa melkein kohisten. Harjasin tänä aamuna Romeon, kun se näytti niin takkuiselta ja siitä irtosi muutamalla vedolla ainakin ämpärillinen talvikarvaa, jonka heittelin ulos lintujen pesämateriaaliksi. Luulisin, että meillä päin on melkoisen pehmeitä linnunpesiä, kun karvaa pehmusteeksi tulee aika tavalla sekä hevosista että koirista.



Oheisesta aamulla kännykällä nappaamastani kuvasta näkyy, että jotkut linnut eivät malta odottaa, vaan käyvät suoraan hevosten selästä hakemasta pesämateriaalia. Samalla ne myöskin napsivat suuhunsa itikoita, joita hepojen ympärillä pörrää. Siis jos oikein tarkasti katsoo, niin näkee Isíngin pepun päällä västäräkin.

keskiviikkona, huhtikuuta 29, 2009

Kevään hurmaa

Haukottaa. Talvilomalla osittain palanut nahka kutiaa öisin ja makuuhuone on kuumannihkeä nukkua. Avaan aina illalla ikkunan ennen nukkumaanmenoa, jotta huone viilenee johonkin 15C:een, kun menemme nukkumaan, mutta aamuksi se on kohonnut yli 20C-asteeseen. Ehkä sen kaiken kestää, kun on kesä tulossa.

Huomenna on vappuaatto. Talvi tuntuu taas häipyneen uskomattoman nopeasti. Ei siitä ole montakaan päivää, kun jahtasin Marilyniä lumihangessa ja nyt menen aamuisin hevoshommiin crocksit jalassa. Tosin nössömäisesti käytän vielä sukkia, kun kumminkin lämpötila on alle 10C, mutta pian nekin saa heittää pois. Olenhan kertonut, että jalkani inhoavat sukkia ja heti, kun on mahdollista, lopetan niiden käytön?

Monta päivää on täällä Suomessakin ollut aivan pilvetön taivas ja aurinko on paistanut. Tänään on pilvistä. Oikeastaan toivoisin vähän sadetta, niin nurmikko lähtisi kasvuun ja alkaisi oikea, vihreä kesä. Katselin aamulla toiveikkaasti puiden silmuja, ne ovat niin pullollaan, että kohta on taas hiirenkorvien aika.

Sitä odotellessa.

---
Tämä ilta on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa. - Tove Jansson
---

tiistaina, huhtikuuta 28, 2009

Liikkeelle, mars!

Töihin tästä pitäisi luunsa laahata. Tai kaipa ne luut menisi ihan kepeästi, mutta on kertynyt tuota lihasmassaa luiden päälle sen verran, että se on raskaampaa saada kiihtymään. Paras puoli tässä työviikossa on se, että se on vain kolmipäiväinen. Ensi viikollakin olen vain 4 päivää töissä, joten pieni pehmeä lasku on edessä kaiken lomailun jälkeen.

Katselin ottamiani lomakuvia ja ihan pikkasen ärsyttää, kun kaikissa merikuvissa on horisontti vinossa. Miksiköhän se on niin hankalaa saada suoraan - pitääkö sen aina ollakaan suorassa - aarrgghh.

Loma sujui todella leppoisissa merkeissä, rannalla käpöttely tosin kävi välillä raskaaksi +25C-lämmössä, kun joinain päivinä tuli teputeltua jopa yli 10 km yhden pienen oluen voimalla. Taisin saada kävelystä huolimatta pari kiloa elopainoa lisää tuolla reissussa. Pitänee sille asialle alkaa kohta tehdä jotain... lisätä liikuntaa, vähentää ruokaa ja olutta. Kaipa se on taas aloitettava vähintäinkin karppausjakso, jotta paino ei nouse infernaaleihin mittoihin.

Jotta arkipäivän totuus ei kuitenkaan unohtuisi, niin lähden etsiskelemään jotain työvaatteita itselleni. Mukavaa päivää - kevät ainakin on kauneimmillaan ja melkein kuulee, kun puiden silmut kasvavat - kohta on lehti puussa. Mahtavaa!

--- Ainiin, kiitokset kaikille luolakoeonnitteluista. Etenkin Marjun kiitos sai hämmentymään - että joku oikein odottaa näitä kirjoituksia... ohhoh! ---

maanantaina, huhtikuuta 27, 2009

Luolakokeessa

Kevään tullen pidetään taas luolakokeitakin ja lähdimme Marilynin kanssa 18.4.09 Vihtiin hakemaan toista B-tulosta luolakokeesta. Kyseessähän on taipumuskoe, ei kilpailu, ja taas Marilyn osoitti taipumuksensa loistavasti:


Ahdinkoputken läpäisy: OK, vaivaton

Tyhjän luolan tarkastus: Täydellinen, äänetön, rauhallinen

Arvostelu: Koira hetken mietittyään luolaan, rauhallisesti luukulle, hyvä haukku, kettu vasempaan päätypesään- Koira aloittaa voimakkaan painostuksen, ei väistä ketun iskuja, vaan koe keskeytetään tuomarin todettua koiran erinomaisuuden.

Koe alkoi: 10:36 Koe päättyi: 10:38


Saavutettu kehitysaste B 44 pistettä


Eli taas täydet pisteet ja D-B -asteen paras koira kokeessa. Viimeksi Marilynillä meni kokeeseen 8 min ja nyt huimat 2 min! On se vaan peloton epeli! Helatorstaina lähdetään sitten kokeilemaan A-astetta ja käyttövalioksi pääsemistä. Eniten minua epäilyttää valion arvoon vaadittava luonnonluolan tarkastus, kun epäilen, ettei tyyppi tule sieltä lainkaan ulos tai tulee eri reiästä, kun mistä se laitetan sisään... Siitä tulee sitten pitkä ilta...


Kuvassa näkyy, millainen tuo keinoluolasto on, jota kokeessa käytetään.




---



Olen muuten viimeistä päivää talvilomalla. Tulimme eilen illalla Playa del Inglesistä aurinkolomalta. Sen jäljiltä kirvelee nahkaa muutamin kohdin, mutta onhan tuota rusketustakin kertynyt. Oli ihana loma: aurinkoa, lepoa ja hyvää ruokaa oli riittämiin.


Tämä päivä menee pyykinpesussa ja kotisiivouksessa. Tosin ilma on niin mahtava, että on sitä ratsastamassakin käytävä.

tiistaina, huhtikuuta 07, 2009

Kolmannen kansion kolmas kuva

Sain kuvahaasteen Marilta.

1. Avaa kolmas kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse kolmas kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin


Tänä kuva on otettu 2.7.2005 klo 6:48 - kaadettu heinäpelto kimaltaa upeasti ja houkuttelee koirat myyrähommiin.


Haastan mukaan Takkulandian. Minnan, Jarin ja Elinan.

keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009

Aurinkoa

Pihatiet lirisevät - lumi sulaa kohisten auringonpaisteessa. Vietän tänään etätyöpäivää ja ajattelin kammeta ruhoni Félagin selkään jossain vaiheessa. Sovin myös lounastapaamisen, joten jotain vaihtelua luvassa tähän elämään.

Ensi viikolla lomailen suurimman osan viikkoa. Suunnitelmissa suursiivous. Talo on aina vain kuin pommin jäljiltä, hukumme kohta sanomalehtiin. Ryhdistäytyminen ei ole onnistunut, joten pitää yrittää kertarysäystyyppistä menettelytapaa. Joinkain päivinä ajattelen, että vain talon räjäyttäminen tekisi siivoa jälkeä, mutta ehkä kuitenkin kannattaa yrittää jotain muuta ensin.

Lomailen huhtikuussa peräti kaksi viikkoa - pääsiäisviikon "lomailen" kotosalla ja 19.4 lähdemme Playa del Inglesin aurinkoon ukkokullan kanssa. Olin vahingossa jättänyt viimevuotisia lomia pitämättä 3 pv, varsinainen lottovoitto tälle kevätväsymykselle! Muksaa, että peikkolapsi lupasi käydä koulua kotoa käsin, jotta pääsisimme lähtemään. *Muistathan sitten, että talossa on (luultavasti) siivottu!*

Eipä tässä muuta - jos tekisi taas töitä.

maanantaina, maaliskuuta 30, 2009

Kevättä

SE taitaa olla tulossa nyt: räystäät tippuvat vettä ja ollaan plusasteilla. Viikon sääennuste näyttää aurinkoa. - Minua on muuten aina hieman ärsyttänyt, kun ihmiset ovat iloisia räystäiden tippumisesta keväisin. Itse ainakin katselen huolissani ylöspäin, josko tulee paljonkin rakennusmateriaalia niskaan, kun sellaista puhutaan. -

Viikonloppu hurahti taas vauhdilla. Lauantaina käytiin katsomassa Isíngiä, se oli päässyt jo töltistä jyvälle. Oli kyllä aika hasuu, kun sen mielestä ei ilmeisesti ollut kauhean helppoa koota itseään tölttiin ja se protestoi viskelemällä takajalkojaan pikkupukeilla. Virta ei ollut kadonnut mihinkään ja korvat olivat edelleen tötteröllä eteenpäin. Vielä viikko, niin neito tulee kotiin lomailemaan raskaan koulujakson jälkeen.

Sunnuntaina olin tolppana pikkupeikolle Kirkkonummen kisoissa. Se odotettu nolla oli kyllä vain pienen fiilauksen päässä. Karman lokikirjasta voi lukea lisää tunnelmia.

Kellojen kesäaikaan kiertäminen on muuten epäinhimillinen toimenpide. Ihmisrääkkäystä pahimmillaan, kun sitä repii itsensä lämpimien ja pehmeiden peittojen syleilystä irti ja tietää, että kello on oikeasti viisi ja on sunnuntaiaamu.

Sunnuntai-iltapäivä menikin issikkayhdistyksen johtokunnan kokouksessa. Oli mukavaa päästä työskentelemään uuden porukan kanssa - toivon, että puuha antaa myös hyvää mieltä tänä vuonna. Viime vuonna meinasivat kiilteet hampaista irrota niitä kiristellessä...

No, nenu eteenpäin - ihan ekaksi pitäisi raahata itsensä työpaikalle. Muksaa viikkoa muillekin.

---

Ihminen, joka tekee työtä toisten hyväksi ilman itsekkäitä motiiveja, tekee todella hyvää itselleen. - Ramakrishna

tiistaina, maaliskuuta 24, 2009

Talvi jatkuu

Hetken luulin jo kevään tulevan, mutta tänä aamuna oli taas pöllähtänyt pihalle monta senttiä uutta, puhdasta lunta. Ehkä olen hieman hassu, mutta se on minusta mahtavaa! Uusi lumi ja valkoisuus on niin kaunista. Viime öinen lumi on ollut vielä sellaista, että se on tarttunut puiden oksille ja peittänyt kaiken kauniilla, kimaltavalla ja valkoisella pehmoisen näköisellä peitolla.

Viime viikot ovat olleet jotenkin raskaita - yhdistystoiminnassa issikkapuolella on tapahtunut paljon, olen laatinut budjettia ja istunut kokouksissa. Kevätkokouskin pidettiin ja johtokunta vaihtui melkoisen karkealla kädellä. Mikäli maailma olisi mustavalkoinen paikka, olisin vain iloinen. Koska se ei ole sellainen, olen myös hieman surullinen. Nyt on kuitenkin enemmän intoa kuin aiemmin lähteä tekemään asioita. Luulisin, että monella muullakin.

Marilyn on, itsepäisyyksissään varmaan, pantannut jo joulukuussa odottamaani juoksua ja nyt se tuli ajankohtaan, jolloin pennuttaminen ei sovi kokonaissuunnitelmaan. Pah ja puh.

Viereinen valokuva on Porkkalasta viime viikolta - vietimme siellä töissä teemapäivää jaksamisesta - kaislat kiiltelivät lumoavasti kevättalven auringon paisteessa. En saanut niiden viehätysvoimasta kuin murusen valokuvaan.

torstaina, maaliskuuta 19, 2009

Tekstiviestien kertomaa

Minä (klo 15:22): Marilyn karkasi jalkojeni välistä - juoksee tiellä kohti Lohjaa iso lintu suussaan. Pakko mennä kokoukseen. Ota sisään, jos tulee kotiin.

Ukko (klo 18:58): Tuli kotiin puolikkaan jäniksen kanssa

Minä (klo 18:59): :D

keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009

Harmaa maailmani

Viime vuonna odotettiin koko talvikauden ajan, että tulisi talvi. Kaikki maailmanlopun ennustajat kertoivat, että nyt se on loppu - ilmastonmuutos on tullut ja kasvihuoneilmiö ja Suomeen ei tule enää koskaan talvea. Etelä-Eurooppaan sitävastoin tulee lumi ja katastrofi.

No, niin ei sitten käynytkään ihan vielä ainakaan. Maaliskuu on lähes puolessa ja jotkut luulevat jo kevään tulevan ja mitä tuleekaan: lunta, lunta ja lisää lunta! Keksin tässä eräänä aamuna, mistä tulee kaunis nimitys "lumivaippa". Sen ymmärtää, kun miettii, mitä tarkoitusta varten vaipat ovat. Hevostarhat ovat tosiaan paljon siistimmät, kun on paljon lunta.

Suurin haitta omassa elämässäni lumesta on työmatkoilla. Kun pienikin ripe lunta sataa moottoritielle, niin eteläeurooppalaistuneet suomalaiskuskit menevät paniikkiin ja tiputtavat nopeudet puoleen. Näin saa työmatkan kestämään tuplat siitä, mitä normaalisti. Silloin se harmittaa, kun pitäisi ehtiä jonnekin. Muuten olen turhan kiukuttelun yläpuolella tuollaisissa asioissa. Kun on valinnut maalla asumisen ja pitkät työmatkat, niin sitten on valinnut niin.

Onneksi on työnantaja, joka sallii etäpäivät. Tänään jäin kotiin, kun alkuviikosta on työmatkoihin kulunut runsaan lumentulon vuoksi taas lähes tupla-aika ja hommiin kuuluu lähinnä kirjoittamista ja keskittymistä. Maisemassa se ei ole aina helppoa. Tällä viikolla tehdään vielä muuttoa, joten hulina työmaalla on melkoinen.


Hulinasta ei ollut täällä maalla aamulla tietoakaan, kun luminen, hiljainen, harmaa maisema ympäröi minua ja koiria hevosten aamuruokinnan aikaan. Joskus maailmassa on sellaisia sinisiä, upeita hetkiä, mutta tänä aamuna on ympärillä täysin harmaata.

Melko sopiva ilma istua sisällä tekemässä töitä.

---

Eteläinen ihminen elää väreissä. Pohjoinen ihminen elää valkeassa ja mustassa, valossa ja pimeydessä. - Kersti Bergroth
---