Hetken luulin jo kevään tulevan, mutta tänä aamuna oli taas pöllähtänyt pihalle monta senttiä uutta, puhdasta lunta. Ehkä olen hieman hassu, mutta se on minusta mahtavaa! Uusi lumi ja valkoisuus on niin kaunista. Viime öinen lumi on ollut vielä sellaista, että se on tarttunut puiden oksille ja peittänyt kaiken kauniilla, kimaltavalla ja valkoisella pehmoisen näköisellä peitolla.Viime viikot ovat olleet jotenkin raskaita - yhdistystoiminnassa issikkapuolella on tapahtunut paljon, olen laatinut budjettia ja istunut kokouksissa. Kevätkokouskin pidettiin ja johtokunta vaihtui melkoisen karkealla kädellä. Mikäli maailma olisi mustavalkoinen paikka, olisin vain iloinen. Koska se ei ole sellainen, olen myös hieman surullinen. Nyt on kuitenkin enemmän intoa kuin aiemmin lähteä tekemään asioita. Luulisin, että monella muullakin.
Marilyn on, itsepäisyyksissään varmaan, pantannut jo joulukuussa odottamaani juoksua ja nyt se tuli ajankohtaan, jolloin pennuttaminen ei sovi kokonaissuunnitelmaan. Pah ja puh.
Viereinen valokuva on Porkkalasta viime viikolta - vietimme siellä töissä teemapäivää jaksamisesta - kaislat kiiltelivät lumoavasti kevättalven auringon paisteessa. En saanut niiden viehätysvoimasta kuin murusen valokuvaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti