keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009

Harmaa maailmani

Viime vuonna odotettiin koko talvikauden ajan, että tulisi talvi. Kaikki maailmanlopun ennustajat kertoivat, että nyt se on loppu - ilmastonmuutos on tullut ja kasvihuoneilmiö ja Suomeen ei tule enää koskaan talvea. Etelä-Eurooppaan sitävastoin tulee lumi ja katastrofi.

No, niin ei sitten käynytkään ihan vielä ainakaan. Maaliskuu on lähes puolessa ja jotkut luulevat jo kevään tulevan ja mitä tuleekaan: lunta, lunta ja lisää lunta! Keksin tässä eräänä aamuna, mistä tulee kaunis nimitys "lumivaippa". Sen ymmärtää, kun miettii, mitä tarkoitusta varten vaipat ovat. Hevostarhat ovat tosiaan paljon siistimmät, kun on paljon lunta.

Suurin haitta omassa elämässäni lumesta on työmatkoilla. Kun pienikin ripe lunta sataa moottoritielle, niin eteläeurooppalaistuneet suomalaiskuskit menevät paniikkiin ja tiputtavat nopeudet puoleen. Näin saa työmatkan kestämään tuplat siitä, mitä normaalisti. Silloin se harmittaa, kun pitäisi ehtiä jonnekin. Muuten olen turhan kiukuttelun yläpuolella tuollaisissa asioissa. Kun on valinnut maalla asumisen ja pitkät työmatkat, niin sitten on valinnut niin.

Onneksi on työnantaja, joka sallii etäpäivät. Tänään jäin kotiin, kun alkuviikosta on työmatkoihin kulunut runsaan lumentulon vuoksi taas lähes tupla-aika ja hommiin kuuluu lähinnä kirjoittamista ja keskittymistä. Maisemassa se ei ole aina helppoa. Tällä viikolla tehdään vielä muuttoa, joten hulina työmaalla on melkoinen.


Hulinasta ei ollut täällä maalla aamulla tietoakaan, kun luminen, hiljainen, harmaa maisema ympäröi minua ja koiria hevosten aamuruokinnan aikaan. Joskus maailmassa on sellaisia sinisiä, upeita hetkiä, mutta tänä aamuna on ympärillä täysin harmaata.

Melko sopiva ilma istua sisällä tekemässä töitä.

---

Eteläinen ihminen elää väreissä. Pohjoinen ihminen elää valkeassa ja mustassa, valossa ja pimeydessä. - Kersti Bergroth
---


Ei kommentteja: