lauantaina, toukokuuta 23, 2009

Vain pakki puuttuu...

Pitkän viikonlopun vietto alkoi helatorstaina Marilynin kanssa luolakokeella. Paikka oli sama kuin viimeksikin ja matkaa koepaikalle vain 15 min. Joku oli tullut Jyväskylästä asti, joten osaisin kyllä arvostaa sitä, että matkaa on vain noin vähän.

Tällä kertaa yritettiin jo A-astetta ja luvassa oli vielä luonnonluolan tarkastus ja mikäli kaikki menisi hyvin tulisi Marilynistä käyttövalio. Kolmella kokeella kuulemma ei useinkaan onnistuta valioksi pääsemään, joten se olisi huomionarvoinen suoritus.

Tuomarin puhuttelussa hän sanoi, että edellyttää koirlta ainakin kolmea iskua, joten ihan vähällä ei koetta keskeytettäisikään. Saimme arvonnassa numeron 11, joten odotteluaikaa oli aivan riittävästi.

Tyhjän luolan tarkastus on molemmilla aiemmilla kerroilla mennyt Marilynilta aivan loistavasti ja luulinkin, ettei tämä kerta ole mikään poikkeus. Vaan kuinkas kävikään. Tyttö istui melkoisen pitkään ensimmäisellä pesällä ja haukkui ja raapi sitä haittaluukkua, jonka kautta kettu oli otettu pois. Ajattelin jo, ettemme edes pääse kokeeseen, koska Marilyn ei mennyt hakupesän ohi lainkaan. Yhtäkkiä tyttö sitten piipahtikin hakupesän takana - hädin tuskin - ja palasi heti takaisin raapimaan haittaa. Tuon pikku piipahduksen ansiosta pääsimme sitten mukaan varsinaiseen riistakokeeseen. Tuomari kävi naurahtamassa meille, että "kylläpä oli hilkulla kokeeseen pääsy".

Seurasin tarkkaan muiden koirien kokeita ja kovin oli erilainen tuomari kuin kahdessa aiemmassa kokeessa. Hän todella vaati koirilta kovaa luonnetta ja useita iskuja ketun kanssa. Moni koira nostettiin ulos luolastosta kuono veressä ketun iskemistä naarmuista.

Ennen Marilynia oli yksi A-asteen koira ja ajattelinkin, että se on nopeasti ohi, mutta ei - koira iski vain kerran ja jäi sitten haukkumaan ja niin senkin koe kesti 20 min. Minulla löivät jalat jännityksestä loukkua, kun odottelin Marilynin kanssa pihalla.

Lopulta sitten päästin Marilynin ahdinkoputkesta läpi ja se meni vaivattomasti luolastoon, mutta ei lähtenytkään kaivamaan itseään hiekasta huippuvauhdilla läpi kuten harjoitellessamme asiaa, vaan tuli taas istumaan siihen ensimmäiseen pesään. Se istui 8 min aivan hipihiljaa ja sitten yhtäkkiä se syöksyi hiekkaesteelle ja lävisti esteen (tuomarin sanoin) huippuvauhdilla ja suorastaan törmäsi haittaan, joka oli sen ja ketun välissä. Rämäys oli niin kova, että hetken ajattelin sen pyörtyneen. No ei se pyörtynyt, vaan aloitti kiivaan haukun ja välittömästi haitat poistettiin ja Marilyn syöksyi ketun perään kuin ammuttuna. Kaksi kertaa kettu iski ja kaksi kertaa Marilyn iski takaisin. Tuomari epäili, ettei siinä ole peruutusvaihdetta ollenkaan, koska se ei kuulemma perääntynyt tuumaakaan ketun iskuista, vaan iski itse kiivaasti heti takaisin. Näin ollen tuomari keskytti kokeen. Hymyillen kävin hakemassa koiran pois luolastosta. Sen poskesta valui verta, mutta ei siinä itsessään ollut naarmuakaan, vaan veri oli ilmeisesti tullut ketusta.

Tässä tuomaripöytäkirjaa:

Koe alkoi: 13:37 Koe päättyi: 13:45
Ahdinkoputken läpäisy: ok, ok
Tyhjän luolan tarkastus: Hidas vain hakupesällä käynti
Arvostelu: Koira rauhallisesti luolaan ja käväisee hiekalla, jonka jälkeen siirtyy tulopesään 8 min kohdalla kaivautuu nopeasti läpi ja ilmoittaa riistan löytyneen. Kettu vas. peräpesään, jonne koira seuraa innolla. Kettu iskee ja koira ei väistä. Kettu iskee uudelleen ja koira ei väistä taaskaan. Koe keskeytetään vahinkojen välttämiseksi ja syystä että koiran erinomaisuus pystyttiin toteamaan.
Saavutettu kehitysaste: LUT A, 46 pistettä.

Vielä odotettiin toinen A-asteen koira, jonka koe hyväksyttiin ja sitten kaikkien tulokset luettiin. Marilyn oli kokeen toiseksi paras koira pisteillään. Tyhjän luolan tarkastus vähensi pisteitämme, mutta A-asteen siis saimme suoritetuksi.

Kokeen jälkeen oli vielä luonnonluolan tarkastus. Meitä oli kaksi koirakkoa. Menimme ison kiven juurelle, jonka alla oli jonkinlainen onkalo. Marilyniä ei kiinnostanut pätkääkään mennä sinne - tiesi taatusti, ettei kettua ole lähimaillakaan. Annoimme toisen koiran mennä ensin ja sen mentyä innokkaasti luolaan, Marilynkin innostui asiasta ja niin saimme luonnonluolastakin merkinnän hyväksytty.

Näin ollen meillä on nyt perheessä käyttövalio KVA-L cairn. No, anomuspaperit vielä pitää laittaa, jotta arvo olisi virallinen, mutta periaatteessa näin on jo. Toinen rodussaan Suomessa. Edellinen valio on tullut vuonna 1993. Olen aina tiennyt, että Marilyn on erityislaatuinen!

---

Mikäli olet kiinnostunut luolakokeen kulusta, tuolta löytyi erinomainen selvitys aiheesta.

7 kommenttia:

Intopallerot kirjoitti...

Wohoooooo!!!! Upeetamahtavaa! Onnea kovasti upouudelle käyttövaliolle!

Mari kirjoitti...

Aivan mahtavaa! Jättionnittelut uudelle käyttövaliolle!!

saija kirjoitti...

Onnea kauhiasti!
On se erinomaisen erilainen neitonen :o)

Elina kirjoitti...

Aivan mahtavaa!! Suuren suuret onnittelut!! On siinä Marilynissä vain potkua - ei ole turhaan juossut metsissä :D

Katja kirjoitti...

Mahtavaa!! Hurjasti onnea hurjalle neidolle!

marju kirjoitti...

Hurjasti onnea vielä tätäkin kautta! On se Marilyn vaan aika ainutlaatuinen! :)

Sarkku kirjoitti...

Onnittelut Marilynille käyttövalion arvosta ^^