On taas niin rauhallista, on aamuyhdeksän ja olen noussut jo seitsemän aikaan.
Olen päästänyt koirat pissille, käynyt suihkussa ja siirtänyt hevoset laitumelta pois köyhemmälle tarha-alueelle. En voi antaa niiden syödä laidunta koko päivää, koska muuten ne eivät mahtuisi enää portista ulos, joten olen kokenut kätevimmäksi antaa niiden syödä yöt ja olla vähemmällä päivät.
Nyt kun työt alkavat ja aamut pimenevät, vaihdan rytmin niin, että syövät uutta, keväällä perustettua laidunta päivät ja siirrän ne öiksi pois. Tämä siksi, ettei niitä löydä tuolta hehtaarilaitumelta pimeinä aamuna ja sit saattaa mennä pinna. Lisäksi on ihan mukavaa, että laidunta riittänee syyskuun loppuun asti. Etenkin tuon vanhan Romeo-shettiksemme vuoksi, joka korkean ikänsä (27-vuotta) ei oikein saa kuivaheinää syödyksi. Toki annan Romeolle viherpellettiä talvisin, ettei se nälkää näe.
Vielä keitin kahvit ja juotuamme yhteiset aamukahvit, ukko lähti golfaamaan. Se on hänen tapansa unohtaa arjen murheet ja varmaan siellä onkin hienoa, kun sumu lepää kentän yllä ja on rauhallista ja voi keskittyä vain osumaan palloon oikeaan kohtaan.
Sain vielä aamulla laitetuksi 242 valokuvaa Islannista albumiin. Vielä pitää albumi tekstittää ja sitten on muistojen arkisto kannettavassa muodossa. Niin ihanaa kun digikuvaus onkin, kun kuvamäärän voi kasvattaa vaikka kuinka isoksi niin minusta kuvat on kiva saada paperikuviksi ja albumeihin ihan "vanhaan" malliin. Albumeita on kiva selailla ja antaa ihmisille katsottavaksi ja he voivat sitten viettää kuvien äärellä sen ajan, minkä haluavat eikä tule pakotetuksi ketään katsomaan jokaista kuvaa edes viiittä sekuntia slide-show -muodossa.
Eilinen päivä oli siis viimeinen virallinen lomapäiväni ja taas huomaan, että tekemäni työlistat ovat editoituneet mielenkiintoisesti ajan kuluessa ja monet ikävät työt ovat taas tekemättä. ;)
Eilen meni kyllä aika hyvin aika sukulaisten seurassa. Ensin tein täällä kotona kaksi suurta kattilallista lohisoppaa. Siihen tuli siis 5, porkkanaa, 24 perunaa, 4 sipulia, 2 purjosipulia, 400 g katkarapuja, 2 kg lohifilettä kuutioina, kalbuljongia ja kalaliemikuutioita ja sitruunapippuria.
Siiten siirsin sopan naapuriin anoppilaan ja sinne siis tuli seuraavanlainen joukko syömään: anoppi, appiukko, appiukon sisko, mieheni, tyttäreni, mieheni tytär aviomiehineen ja 1-vuotiaan oman tyttärensä kanssa, mieheni sisko miehineen ja edellisten tytär. Vain oma poikani puuttui "ydinjoukosta", koska oli kavereidensa kanssa pelittämässä jossakin. Sitä asiaa ei moni tainnut huomata, koska Wilma yksvee vie kaikkien huomion koko ajan, mikä onkin ihanaa. Ukkoni kyllä illalla sanoi, että olisi ollut mukavaa, jos poikakin olisi ollut mukana. Ja olisihan se ollut. Häntäkin olisi Wilman puuhat naurattaneet.
Yksivuotiasta on ihana katsella ja kutitella. Mikä rajaton riemu ja suru voikaan syttyä minuutissa. Kiva seurata, kuinka juttua tulee, mutta oikeita sanoja ei juuri ole. Tuttuja tyyppejä valokuvissa kuitenkin luetellaan täsmällisesti: "tinga, tonga ja tonga" tms. ja aikuisilla naurua riittää. "Tiitti" sanotaan kun saadaan jotain. Kun jäljellä on kaksi rusinaa ja menet pyytämään toista, saat auliisti suuhusi rusinan, mutta jos niitä on enää yksi niin pienen harkinnan jälkeen rusina menee ovelasti hymyillen omaan suuhun. Sääli, ettei monillakaan pienten lasten vanhemmilla ole aikaa kirjoittaa muistiin noita juttuja päivittäin. Tuossa iässä lapsi muuttuu joka päivä ja vain murto-osa jutuista jää muistiin.
Illalla vielä istuimme ukon siskon ja miehensä kanssa heidän hirsisaunansa kuistilla, ihailimme Marilyniä, joka pitkässä liinassa kaiveli metsänpohjaa niin että multa lensi kaaressa ja mustaksi muuttunut koiranturpa nauroi ilosta. Niinpä niin, liinassa jatkuvat ne luoksetuloharjoitukset, koska luotto koiralapseen on mennyt.
Ihmislapsi, tytär, taas lähti jonnekin katsomaan öistä elokuvaa ystävien kanssa. Kun hän hiipi sisään niin hiljaa, etteivät koiratkaan kuulleet (yöllä kello kaksi), nukahdin kunnolliseen, syvempään uneen. Äidin korva on tarkempi kuin koiran. Mutta luotto tyttäreen on tallella, ei sitä tarvitse narussa pitää. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti