Olipa kerran - tämä tapahtui noin viisitoista vuotta sitten ja tarina on jokseenkin tosi - punainen pyykkikori, joka toiveikkaana odotti marketin kasassa, että joku ystävällinen ja mukava ihminen sen huomaisi ja sitä huolella hoitelisi. Pyykkikori oli punainen ja iloisen näköinen.
Paikalle tulikin nuori nainen, joka taas kerran oli päättänyt laittaa perheen vaatehuollon kuntoon ja samalla hankkia jopa useampia samanlaisia mutta erivärisiä koreja, jotta perheenjäsenet voisivat sitten itse laitella äidin rakkaudella pesemät ja koriin viikkamat vaatteet omiin kaappeihinsa. Punainen oli naisesta kiva väri ja siksi pyykkikori joutui kaksilapsiseen perheeseen orjaksi.
Niin, orjaksi, sillä ensin kaikki näytti ihan kivalta pyykkikorin mielestä, vaatteita siihen laitettiin sopivasti ja ne oli huolella viikattu ja siitä ne vaatteet joutuivat jonnekin. Minne, sitä ei pyykkikori tiennyt, mutta välillä iloinen jäälleennäkeminen vaatteiden kanssa, jotka saapuivat uudelleen, oli tosi kivaa. Joskus oli aikaa vaihtaa kuulumisa jopa kuukausia, kun vaatteet viipyivät kauankin samassa korissa. Vaatteet kertoivat myöhemmin kuulleensa talon ihmisten juttelevan, että joko niistä ei "tykätty" tai sitten ne oli "hukkuneet". Välillä pyykkikori oli tosi lujilla, kun vaatteita vain tuli ja tuli sen sisuksiin ja se ei tiennyt, miten se kestäisi.
Samaa menoa kesti useita vuosia - välillä pyykkikorilla jopa kannettiin pahvinpalasia poltettavaksi ja silloin se hieman jo itsekin kärähti. Toisinaan se jopa vietti öitä ulkona pakkasessa, kun perheen julma äiti oli sen unohtanut. Kesäsateessa ei ollut niin hirveää, mutta pakkanen oli pahinta.
Sitten taloon hankittiin uusi kone, kuivuri, ja sen myötä pyykkikorin elämä kokonaan muuttui. Ulkoilemaan ei päässyt enää ollenkaan vaan piti vaan istua tyhmän ja helposti kuumenevan kuvauskoneen kannella odottamassa, että tulikuumaa pyykkiä paiskottiin kitusiin. Pyykkikori muisteli onnellisia aikoja, jolloin se sai lojua auringossa pyykkinarun alla ja jutella tuulessa lepattavien pyykkien kanssa. Kuorma pyykkikorin päällä oli niin iso, että kaikki perheen jäsenet eivät edes muistaneet, että kori oli siellä alla.
Ja tänään se tapahtui - pyykkikorin elämä päättyi.
Jos kestätte vielä nähdä, niin näin nolosti kävi ahkeralle pyykkikorille piittaamattoman ja laiskan äidin ja perheen käsittelyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti