keskiviikkona, syyskuuta 14, 2011

Tapahtumarikas viikonloppu

Viime viikonloppuna oli ohjelmassani monenmoista kivaa puuhaa. 

Perjantai-iltana olin mukana perustamassa Lohjalle uutta Islanninhevosyhdistys ry:n paikalliskerhoa. Talli Hestbakkiin oli kokoontunut 9 iloista ja pätevän oloista harrastajaa. Hyvähenkisen kokouksen päätteksi oli kerho perustettu, johtokunta valittu ja kerholle annettu nimeksi Hestneisti (=hevoskipinä).  Minä sain luottamustehtävän olla tämän perustetun seuran ensimmäinen puheenjohtaja.  Odotan innolla, mitä me kaikki saamme yhdessä aikaan.

Lauantaina oli taas Kaisan kanssa mukava maastolenkki.  Isíng toimi kuin ajatus, vaikka vaikuttikin välillä melkoisen energiseltä.  Siltä alkaa mukavasti tulla jo pitempiä pätkiä tölttiä, vaikkakin vielä melko hidasta.  Marraskuussa on kaavaitu sen lähtöä treenarille, joten yritän sitä ratsastellea enemmän kuin kesän aikana on tullut tehdyksi.

Lauantai-iltana karkasivat hevoset laitumelta ja en olisi tainnut niitä niin nopeasti löytää ilman Disan apua. Se jäljesti selvästi yli kilometrin pätkän melko tuoretta jälkeä ja johdatti minut hevosten luokse. Oli oikein rattoisaa olla iltakävelyllä crocsit jalassa ja sukat savessa  muutaman pölöpään hevosen hosuessa ympärillä.

Ilta oli muuten mukava, Liisan saunalle oli kokoontunut mukava joukko ystäviä nauttimaan hyvästä seurasta ja ruuasta nopeasti pimenevässä illassa.

Sunnuntaina lähdimme Kaisan ja Disan kanssa Piikkiöön, luvassa Disan paimennustaipumustesti.  Etukäteen ajattelin, että koiraneito saa hyvät arviot, mutta kun näin paikan päällä ne varsin liukkaat lampaat, en ollutkaan enää niin varma.  En myöskään ymmärrä lajia niin paljon, että olisin aidosti osannut sanoa jotain kunnollista muiden koirien toiminnasta.

Disa oli testitilaisuuden viimeinen koira. Se oli haukkunut ja hosunut melko lailla auton takaluukussa, kun se seurasi muiden koirien testausta ja oli melko innoissaan menossa laitumelle. Disa kiinnitettiin pitkään liinaan ja menimme testaajan kanssa aitaukseen, jossa oli 5 lammasta.

Disa kiinnitti heti huomionsa lampaisiin ja lähti vauhdilla niitä kohti. Testaaja kehoitti minua irrottamaan liinasta ja Disa syöksyi innolla lampaiden perään.  Pari niistä lähti eri suuntaan ja Disa niiden perään.  Homma näytti kyllä enemmän jahtaamiselta kuin kokoamiselta, mutta samaan kasaan lampaat ajautuivat.

Testaaja pyysi minua ottamaan koiran pois lampailta joko kutsulla tai liinasta vetämällä. Disa kävi tosi kuumana, mutta päätin kuitenkin koettaa ensin kutsumalla.  Ihmeekseni Disa keskeytti ajon ja tuli heti luokseni, kun kutsuin sitä. Kieli pitkänä se seisoi vieressäni ja odotti seuraavaa siirtoamme. Voin sanoa, että olin ylpeä koirastani.

Jonkin aikaa testaaja vielä halusi nähdä Disan reaktioita ja noin 15 min jälkeen arvostelu oli valmis.  Disan kieli oli pitkä ja innosta kirkkaanpunainen ja koira vaikutti varsin tyytyväiseltä itseensä.

Kuvia Kaisa Laurentin albumista:
Intopiukeena lampaan perässä

Innokas koira ei yhtään huomaa, että yksi lampaista hipsii tiehensä
Nyt on jo jano!
Mitähän mä seuraavaksi tekisin?
Olinko mä pätevä?

 Testin tulos oli mielestäni osuva ja olin ihan tyytyväinen koiraani, kuten aina.

Testitulos:

Testaaja: Cecilia Persson
1. Aiempi kokemus   2 Tutustunut eläimiin
2a. Kytkettynä, ensimmäinen kontakti 5.Vetää hihnassa, ryntäilee
2b. Kytkettynä, ajaa 5. Ryntää
3a. Vapaana, ajaa 4. Ryntää
3b. Vapaana, haukkuu ajaessaan 2. Vähän
3c. Vapaana, etäisyys eläimistä 1. Lähellä
3d. Vapaana, ajoaika/ajon kestävyys 4. Lopettaa vähitelleen/kutsuttaessa
4a. Ajaessaan, painostaa 2. Siirtää ohjaajan auttaessa
4b. Ajaessaan, näykkii/puree 1. Ei
4c. Ajaessaan, liikkuu siksakkia 2. Taipumus
4d. Ajaessaan, kokoaa 1. Ei lainkaan
5. Tänään koira on osoittanut 3. Hyviä paimennustaipumuksia
Kommentteja: hieman heikko ja epävarma

Sääkin suosi meitä, sunnuntaina taisi olla viimeinen kaunis ja kesäinen päivä. Maanantaina alkoi sataa lorottamalla vettä, tiistaina lähtivät espanjalaiset muuttolintumme kuukauden lomailun jälkeen takaisin kotiin.

Syksy on tässä ja nyt.




lauantaina, syyskuuta 10, 2011

Paha on olla paimenessa...

... likkalapsen kumminkin, jos ei mene tikku p*lluun, kusianen kumminkin.

Tällainen hupsu vanha lastenloru tupsahti mieleen jostain, kun mietiskelin tätä paimentamisharrastusta Disan kanssa.

Disa-koira on kovasti syttynyt paimentamiseen ja on hevostenkin kanssa edistynyt alun nurinkurisesta toiminnasta hieman koiramaisempaan tapaan toimia.

Alussa siis Disa haki hevoset laitumelta pois aivan omintakeisella tavalla:  se juoksi Jekin tai Isíngin eteen haukkumaan ja kun närkästynyt hevonen lähti jahtaamaan koiraa, se juoksi karkuun koko lauma perässään. Hassun näköistä, mutta toimivaa.

Lampaille emme ole taas vähään aikaan ehtineet, mutta viimeisimmällä kerralla Disa oli ensimmäistä kertaa ilman liinaa, vapaana kokeilemassa hommaa.  Ensin se tapansa mukaan kuumeni aivan liikaa, mutta Eijan tiukka lampaiden puolustaminen sai ensimmäisen hämmennyksen jälkeen koiran hillitsemään itsensä ja se tekikin Ansan kanssa aika mukavasti työtä sen jälkeen. Ehkäpä jo ensi kesänä lamppu syttyy paremmin, jos vaan saamme tilasuuden jatkaa harrastusta.

Kuka tahansa pelästyisi hieman tätä "pässin korviketta", joka uljaasti puolustaa laumaansa.
Tänä aamuna ihanassa aamusumussa pihallamme oli laitumelta tapansa mukaan karannut Isíng, joka sai välittömästi peräänsä innokkaan paimenkoiran, joka ei juurikaan arastele hevosia, vaikka on kerran saanut poskeensa pienen potkun. Potku aiheutti sen, että koira ei mene enää siihen kohtaan laidunta, missä Félagi sitä puksautti takakaviollaan. Muuten se menee yhtä lähelle kuin aiemmin. Aika erikoinen on koiran aivotoiminta.

Isíng saa kyytiä Disalta ja poistuu paikalta häntä hulmuten.
Huomenna menemmekin Disan kanssa paimennustaipumuskokeeseen Piikkiöön.  Jännittävää nähdä, millaisen virallisen arvion Disa saa paimenustaipumuksistaan.

---

Mutta nyt muihin puuhiin, kohtapuoleen tulee Kaisa ratsastamaan.

keskiviikkona, elokuuta 31, 2011

Kimaltava syksy

Tämä aamu valkenee sateisena, kuten eilinenkin. On kaunista ja raikasta.  Sitä en ymmärrä, miksi sadeilmaa sanotaan koiranilmaksi. Meillä ainakin koirat haluavat mielellään takaisin sisälle niin nopeasti kuin mahdollista.  Kleo itseasiassa nopeamminkin, sillä se yrittää usein kääntyä takaisin ja tehdä aamupissit keittiön matolle.

Tänään on elokuun viimeinen päivä. Kun olin lapsi, se tarkoitti kesän loppumista. Silloin koulut alkoivat syyskuun alussa. Minusta paljon sopivampi ajankohta kuin elokuun puoliväli.  Tosin loma-ajat kesälomaa lukuunottamatta olivat lyhyemmät silloin.

Aamu sateen jälkeen kimaltaa timanttien lailla
Sateesta huolimatta pidän syksystä.  Tähän aikaan vuotta maailma muuttuu syvän tummanvihreäksi ja saa lisäväriä keltaisista koivunlehdistä ja kirkkaanpunaisista pihlajanmarjoista.  Aamuisin ihana, pehmeä, ihoa hellivä sumu laskeutuu usein maahan asti ja tekee maailmasta hieman aavemaisen ja hyvin pienen.

Pitäisi varmaan alkaa taas harkita sukkien käyttöä - aamun tallikeikan jälkeen varpaat ovat aina hieman viluiset.

***

Nyt kuitenkin on pakko lähteä liikkeelle: sade on loppunut ja Kleo raapii taas nilkkoja, koska sitä ilmeisesti uhkaa nälkäkuolema.






lauantaina, elokuuta 20, 2011

Loppukesän tunnelmia

Syksy kolkuttelee jo ovella. Se ei minusta ole ikävää. Tosin mukavaa on, että keskelle viileämpiä päiviä tupsahtaa yllättäen valtavan lämmin ja kuuma kesäpäivä vaihtelua tarjoamaan.

Viimeisen kuukauden aikana kotimme on välillä vaikuttanut aivan koirahoitolalta.  Ensin luonamme asusteli melkein kaksi viikkoa pikkupeikon Louhi, kun peikkolapsi nautiskeli lomailusta festareilla ja Hollannissa.  Karma sai sillä aikaa olla Sarkun hoivassa koirahoitolassa Tampereella.  Karman ja Louhen välille on tullut viime aikoina kahinoita, joten niiden pitäminen yhtäaikaa hoidossa olisikin ollut haastavampaa.

Louhen -oletettavasti- murrosikä aiheuttaa välillä pikkukahinoita terriereiden ja Louhen välillä, joten sen kanssa saa olla tarkkana yksinkin. Louhi kun ei alistu, jos Kleo-mamma murisee sille, vaan käy heti ojentamaan aika rankalla otteella.  Mitään suurempiä rähinöitä ei kuitenkaan onneksi tullut - pieniä rupia kahinoista toki syntyi, mutta se lienee kuitenkin aika tavallista monikoiraongelmaisissa perheissä.

Louhi ja Disa viihtyvät hyvin yhdessä ja saavat mukavasti purettua nuorta energiaansa leikkimiseen.


Painia ja jytinää riitti Louhen ja Disan kirmatessa sisällä ja ulkona

Seuraavana viikonloppuna tuli hoitoon pieni islantilainen Finna, kun isäntäväki käväisi pikalomalla Pärnussa. Finna on sosiaalinen ja helppo koira, ainoa toivomisen aihetta antava piirre on kova haukkuminen ja järjettömän kimeä ääni.

Tämä kuva Finnasta on otettu pääsiäisen aikaan
Samana viikonloppuna, kun Finna oli hoidossa, oli meillä Hestbakkissa "tilausleiri" viidelle ladylle.  Minä sain Kaisan ja Suvin avustuksella viedyksi kaikki omat islantilaiseni ratsain Vaanilaan. Suvi ratsasti Vissalla ja yritti lähes tuloksetta saada siltä tölttiä aikaiseksi. Kaisa sai viikonloppuratsukseen Félagin.

Leiri oli todella mukava ja vastasi täysin odotuksiamme. Kaisan blogissa on varsin hyvin kuvattu, mitä kaikkea teimme. - Siellä on myös monta valokuvaa, jotka kannustavat minua jatkamaan jo hetkeksi tauolle jäänyttä laihdutusprojektiani. -

Minua hieman harmittaa, että Vissan kilahduksen ja Isíngin puuttuvan kengän  vuoksi emme koskaan päässeet laukkakisan viivalle. Siitä pitää kyllä saada seuraavalla leirillä revanssi!

Melko onnellinen olen siitä, että vaikka en ole saanut säännöllisisä ratsastustunteja  ainakaan vuoteen, on ratsastusasentoni aika mukavalla mallilla. Ainoastaan jalkojen jäykkyys aiheuttaa päänvaivaa.  Viikonlopun aikana ratsastin todella paljon ja se aiheutti aika pahan krampin vasempaan reiteen, mikä myös kertoo siitä, että jalkojen asennossa on korjaamista.

Olemme yrittäneet saada Hestbakkista uutta ajankohtaa leirille, mutta ilmeisesti tallin väkeä pelottaa ottaa meitä vastaan, joten odottelemme vielä, että he unohtavat viikonlopun käänteet ja antavat meille uuden mahdollisuuden.

Takaisin pikku hevoslaumani tuli taas ratsain, mutta koska Isíngin toinen takakenkä puuttui, toin sen käsihevosena kotiin.  Olipa mukava huomata, kuinka järkeviä ja hyvätapaisia hevosia minulla on.  Matka metsän halki sujui täysin ilman kommelluksia tai vaaratilanteita.

Ukkokullan nappaama kännykkäkuva - onnellisesti perillä.
Koirahoitolatoiminta jatkui:  Viime viikonloppuna hoitoon tuli pikkupeikon Karma-tyttönen.  Karma on suloinen ja tottelevainen tyyppi, jonka kanssa mikään asia ei ole hankalaa. Karman ruskeat silmät seuraavat sinua palvelualttiina koko ajan.  Voi, jospa sen voisi opettaa siivoamaan... kyllä noin palvelualtis koiruus saisi viikonlopussa paljon aikaan! (Sääli, ettei minulla ole siitä yhtää sopivaa kuvaa tähän hätään.)

Mikko-poika on hankkinut itselleen viihdykkeeksi mönkijän ja tässä päivänä muutamana sai Disa kyytiä. En osaa sanoa, pelottiko sitä, mutta melko vakavaksi pikkukoiruus meni.

Vauhdin hurmaa?
Mitäpäs tässä muuta: syksyä ja suurta kurpitsaa odotellessa.


sunnuntaina, heinäkuuta 24, 2011

Kaikki loppuu aikanaan

Tällä kertaa loppumassa on kolmeviikkoinen loma. Säänä on ollut pääasiassa hellettä, mikä on mukavasti estänyt siivousintoilun ja ikävästi vähentänyt ratsastusintoa.  Paarmat ovat myös vaikuttaneet jälkimmäiseen.

Mukavaa on kuitenkin ollut, joten ei tässä mitään valittamista ole.  Työ on hyvä juttu olemassa, muuten loppuu äkkiä ne oravannahat, joilla sitten voi vapaa-aikana tehdä kaikkea kivaa.

Tämän viikon alussa pälkähti päähän mennä pitkästä aikaa Tallinnaan ja päivän varoitusajalla piipahdimme siellä - minä, ukkokulta, poikamme Mikko ja Mikon tyttöystävä Suvi.  Oli kiva päivä. Sää oli mitä mainioin ja ruoka hyvää.  Olutkin maistui joka paikassa, missä sitä päätimme juoda.

Lähes kaikki katulamput oli kukitettu kauniisti

Taidetta kujalla.

Kiva possujuttu :)

Näitä villamyssyjä ja lapasia on aina kaupan ja ne ovat kovin kauniita.
Loppuviikoksi Disan elämää sitten tuli ilahduttamaan useampikin koiruus: Louhi tuli hoitoon ja Jekku ja Rami viipyivät useana päivänä, kun pojat teki sopuisana autonkorjuuhommia.

Nämä kolme kaverusta jaksavat juosta ja painia
Ja tosiaan, huomenna on huonommin - sikäli että aamulla on lähdettävä töihin. Just olin oppinut nukkumaan aamuisin yhdeksään.

maanantaina, heinäkuuta 11, 2011

Heinäkuun syntymäpäiväsankareita

Viime viikolla (4.7.) täytti ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa islanninhevoskasvattini Isíng frá Gamlibaer 9 vuotta. Vanha ihmettely nopeasti kiitävistä vuosista on totta tässäkin kohtaa.  Isíng alkaa olla muuttunut täysin valkoiseksi vuosien myötä ja on parhaimmillaan se satuhevonen, josta joskus pikkutyttönä haaveilin.

Kasvatus on onnistunut hyvin, Isíng on hyväntahtoinen ja helppo hevonen, jota on mukava ratsastaa.  Siltä löytyy liikettä ja eteenpäinpyrkimystä, mutta jarrut eivät ole tainneet kadota kuin kerran.

Tämän päivän syttärisankari on myös hyväntahtoinen, taipuisa ja helppo tapaus. Pikkuislantilaisemme Disa täyttää tänään vuoden.  Merkkipäivän kunniaksi käytiin uimassa.
Kesän rantamissi. Ihmisellä pidettäisiin outona tuota kielen riiputusta.
Tomerana häntä pystyssä ensin tullaan...
... ja sitten mennään. Ympyrää uiminen sinne tänne on kivaa!
 Kyllä kesä on hienoa aikaa!

lauantaina, heinäkuuta 09, 2011

ERI -putki päällä

Tänään oli vuorossa Hyvinkään näyttely.  Lähdin matkaan tuossa puoli yhdentoista aikoihin ja olin etukäteen arvioinut, että Disa arvosteltaisiin joskus kahden maissa.

Perillä oltiin puoli kahdentoista maissa ja lampustelin kaikessa rauhassa kohti kehää. Tuttuja lägiläisiä oli esittämässä huskyjään ja virittelin rauhassa uuden retkituolini kehän laidalle. Ajattelin, että on hyvää aikaa totuttautua tunnelmaan.

Kehässä oli koira nro 404 ja meidän numero oli 413 - ihan kiva, että päätettiin olla ajoissa paikalla!  Toinenkin islantilainen oli paikalla ja jutustelimme hetken niitä näitä, kunnes Disa kutsuttiin kehään.

Tuomari - Esko Nummijärvi - katsoi ensin hampaat (sai tietty pusun Disalta) ja käski sitten juoksuttamaan koiraa ympäri.  Minä juoksutin ja tuomari selaili vihkoaan, jossa ilmeisesti oli rotumääritelmä ja arvosteluohjeet.  Laitoin Disan seisomaan ja sitten tuomari sanoi, että voisin juoksuttaa uudeelleen, koska haluaisi nähdä koiran uudelleen liikeessä. (Hieman olen sitä mieltä, ettei ekalla kertaa ehkä ehtinyt nähdä koiraa olenkaan.)

Sitten pysäytin Disan seisomaan ja se seisoi jokseenkin terhakkaana ottaen huomioon lämpötilan vähintäin  35C auringossa, olettaisin.

Arvostelu: "Rotutyyppi: mittasuhteiltaan oikea. Oikeanmuot. pää, vaaleat silmät. Kallo-osa voisi olla tasaisempi. Kookkaat korvat, jotka voisivat olla terävämmät. Hyvä selkä. Melko hyvä häntä. Hyvä rintakehä & oikea-asentoiset raajat- Koiran pitäisi esiintyä ryhdikkäämmin. JUN ERI JUK1"

Tuomari kertoi koiran olevan hieno, mutta sen pitäisi esiintyä ryhdikkäämmin ja siksi ei serttiä tule tällä kertaa.  Huomasi kuitenkin, että helle saattaa vaikuttaa esiintymiseen.

Muita näyttelyitä ei nyt ole suunnitelmissa - varmaan kannattaa odottaa, että Disa siirtyy avoimeen luokkaan ja "kypsyy" hieman.  Olin ihan iloinen, että emme voittaneet - oli kuitenkin kiva päästä heti kotiin vilvoittelemaan ja päiväunille.

sunnuntaina, heinäkuuta 03, 2011

Karjaan näyttely

Kuumat kesäpäivät jatkuvat.  Lomani on juuri alkanut. Liian kuuma minkään tekemiseen, joten on tullut lepäiltyä pari päivää ihan tehokkaasti.

Tänään oli vuorossa Karjaan koiranäyttely Disan kanssa. Ensimmäinen virallinen näyttely Disalle. Islanninlammaskoiria oli ilmoitettu 3 kpl, mutta perillä kuulin, että Minttu-sisko oli saanut samalta tuomarilta jo eilen sertin, joten se ei ilmestynyt paikalle.

Sisu-areenan pihalla oli kuumaa eikä juurikaan tuullut.  Minäkin olin varustautunut oikein hatulla, vuosiin en ole sellaista päähäni kesällä laittanut, mutta nyt pelkäsin sen verran auringonpistosta, että väänsin lierihatun väkisin päähäni.

Paikalla piti olla ennen klo 12 - oma arvostelumme olisi noin klo 14, joten aikaa odotteluun oli yllinkyllin. Pystytin pienen jakkarani pihalle ja aloin haistella ilmapiiriä.  Disa käyttäytyi omaan tapaansa tyynesti ja kiltisti.  Se ei riuhtonut, ei haukkunut, ei pyrkinyt liikoja tekemään tuttavuutta muihin koiriin eikä ihmisiin. Ihanteellinen kumppani väkijoukkoihin!

Toinen paikalle tullut islanninlammaskoira oli Honkasen Sannan valioluokassa esitettävä Blenmarin Adda Idadottir. Sanna tuli esittäytymään ja meillä riitti kyllä odotteluaikana juttua mukavasti.  Kehässä oli käynyt meitä ennen pyörähtämässä lapinkoiransa kanssa Kuuman hevosista tuttu Pia ja hänenkin kanssaan tuli jutusteltua.

Sitten tulikin meidä vuoro.  Virittelin näyttelyhihnan koiran kaulaan ja kipitin tuomarin luokse.  Hän ilmoitti ensin haluavansa tarkistaa koiran pallit ja totesin, ettei niitä toivottavasti löydy, koska koira on narttu.  Tuomari oli naureskellen samaa mieltä toivotusta tarkistustuloksesta.

Disa ravasti tosi kauniisti ja seisoikin melko mukavasti. Ajoittain oli jopa häntä pystyssä. Tuomarina toimi Pekka Teini ja arvostelu kuului:

"Mittasuhteiltaan oikea, lupaava, hyvin  liikkuva nuori narttu. Oikealinjainen pää, hieman kookkaat korvat. Sievä sukupuolileimaltaan.  Edessä hyvä rakenne & takana hyväasentoinen lantio. Voima & lihaskunto tulee myöhemmin. Hyvin laadukas nuoren koiran turkki. Mukava käytös. Kannukset ok. JUN ERI JUK 1."

Arvostelun jälkeen tuomari totesi Disan olevan todella kaunis ja lupavaa yksilö ja vieläpä erittäin miellyttäväkäytöksinen, mutta sen verran vielä kesken, ettei vielä anneta sertiä.  Sanoi kuitenkin, että rungon muoto ja linjakkaat liikkeet ovat juuri sitä, mitä paimenelta odotetaankin.

Ihan olen tyytyväinen lopputulokseen.  Ensi lauantaina Hyvinkäällä on toinen näyttely ja muihin en sitten ole Disaa vielä ilmoittanutkaan.

Tässä pikkuinen kaunotar kirmaa voikukissa.  Onkohan toinen korva tippunut?

sunnuntaina, kesäkuuta 26, 2011

Juhannusrauhaa

On ollut rauhallinen Juhannus. Vaikka talossa on viisi koiraa, ei silti ole rauhatonta. Meillä on ollut perjantaista asti hoidossa Rami ja Jekku. Disasta se on mukavaa, kun saa painia aina, kun huvittaa.  Ja aika usein tosiaan huvittaa. Ne eivät kuitenkaa pidä muuta kuin töminää painiessaan, eivät ollenkaan murise tai hauku, joten sekin on aika hiljaista puuhaa.

Ekana iltana Jekku oli hirveän arka. Lähti karkuun, jos sitä yritti silittää. Rami on päättänyt, ettei juurikaan poistu päätyovelta, josta se on sisäänkin tuotu, vaan nukkuu siellä koko ajan.  Jekku nukkui siellä ekan yön, mutta viime yönä jokin tuhisteli kovasti sängyssämme ja kun heräsin katsomaan, mikä se on, niin Jekku se siinä nukkui, pää ukkokullan tyynyllä. Hyvin on siis kotiutunut.
Yhteiskuva kuistilla. Oli aika vaikeaa saada ne kaikki samaan nurkkaan.
Juhannus on muuten mennyt aika perinteisesti. Torstaina jo aloitettiin kylpytynnyrillä. Se lämpenikin juuri sopivasti myrskyn ja sähkökatkoa ajaksi, joten siellä oli mukavaa köllötellä, kunnes saatiin sähköt takaisin. Satoi aika lailla, mutta ei tuullut, mukava fiilis.

Aattona sitten laitoin perinteisesti ruokaa - lohta, silliä, uusia perunoita ja pihvit. Vieraana oli Laura-täti ja anoppi. Edelleen siis aika rauhallista menoa, niin kuin tämmöisille vanhoille sopii. Ruoka oli hyvää ja sitä oli liikaakin. Minäkin keskeytin karppauksen uusien perunoiden ja saaristolaisleivän vuoksi. Turhan ankara ei kannata itselleen olla, kyllä juhlapyhistä pitää voida nauttia.

Juhannuspäiväna sain sitten mahdollisuuden lopultakin kokeilla Disan paimennusintoa.  Se otettiin pienempään aitaukseen yhdessä vanhempien ja rauhallisempien emolampaiden kanssa.  Niiden etupäät olivat aika pelottavat ja ne uskalsivatkin haastaa pienen, epävarman koiran kääntymällä sitä kohti möllöttämään. Disa kuitenkin innostui hommasta aika lailla etenkin kun se sai avukseen kokenemman paimenkoiran.

Tässä jo uskalletaan ajaa ihan takana.

Muutaman kerran jo taisi Disa näykätäkin lampaita takakoivesta.
Kun Disan vuoro loppui, se ei olisi millään malttanut olla aitauksen ulkopuolella ja napitti koko ajan lampaita tarkkana ja välillä kiivaastikin haukkuen. Kyllä siitä varmaan paimenkoira saadaan...

Lauma on aina tosi pienessä nipussa, kuin yhtenä eläimenä
 Tuolla on lisää kuvia paimennuksesta.

 Lupasin tänään käydä ruokkimassa ja antamassa vettä lampaille, kun muut ovat ranch-kilpailuissa.  Kun menin laitumelle, ei lampaita näkynyt missään ja oli aivan hiljaista.  Sitten äkkäsin laitumen alalaidassa pari heiluvaa korvaa. Koko jengi  oli päivänokosilla eikä niitä näkynyt juuri ollenkaan.  Kun kävelin varmuuden vuoksi katsomaan, että kaikki oli ok, lampaat lähtivat seuraamaan minua.  Tuli sellainen Hamelinin pillipiipari -olo, kun ne kävelivät perässäni laitumen päästä toiseen. Kauroja ne eivät sitten kuitenkaan syöneet vielä, vaan lähtivät jonnekin toisaalle heinää syöden. Olin kai aika kyllästyttävä johtaja sitten loppujen lopuksi.

Isíng on taas kipeä. Se alkoi viikolla oireilla toista etujalan kaviotaan.  Onneksi sain nopeasti Mikan kengittämään sen ja toteamaan, ettei mitään kauhean pahaa näkynyt pahasta ontumisesta huolimatta.  Siirsin nyt kaikki hevoset takaisin kuivalle heinälle, jos oireilu johtuikin osittain vihreästä. Ising onkin tuon jälkeen jo paljon paremman oloinen. Ikävää, että tuosta tuntuu tulevan tuollainen riesa...

No, vielä on viikko töitä ennen kolmiviikkoista kesälomaa, joten Isíng ehtii mahdollisesti kuntoutua loma-ajakseni.  Lasken jo päiviä lomaan...

sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2011

Kesän keskellä

Kesä on tässä ja nyt. Minulla on ollut pitkä viikonloppuvapaa - 4 päivää tätä ihanuutta. Olen mennyt vailla tavoitteita ja suunnitelmia ja se on kyllä parhautta.

Torstaina ja perjantaina minulla oli ilo seurata ystäväni Sadun Hestbakki-hevostallin hevosten muuttoa välillä Karjalohja - Lohja. Tallilla on 30 issikkaa ja kaavailuissa oli, että 12 niistä muuttaisi vaeltaen tämän noin 50 km lenkin. Helatorstaina klo 12 starttasi Karjalohjan Lasolan kartanolta 11 kpl hevosia määränpäänään Sammatin kirkonkylä, jonne hevoset jäisivät yöksi lepäämään.

Kävin autolla Sammatissa vastaaottopaikalla ja kuskasin muutaman ratsastajan - yksi oli osunut vahingossa Lohjalle menevään autoon - Karjalohjan kautta Lohjalle Vaanilan kartanolle hakemaan omia autojaan. Kyllä oli nauravaista, onnellista ja väsynyttä porukkaa.

Tölttijoukko tammikujalla
Seuraavana päivänä ratsastajat jatkoivat Sammatista Lohjalle ja kävimme ottamassa matkalaisista valokuvia Laakspohjan kartanon arvokkaalla tammikujalla.

Perillä Vaanilan kartanon koivukujalla ratsukot olivat perjantaina viiden maissa. Nauravia onnellisia naamoja oli mukava valokuvailla. Varmaan esimerkiksi nämä nuoret, jotka näitä vaelluksia ja hevostouhuja yhdessä tekevät, kasvattavat välilleen arvokkaan ystävyyden, joka toivottavasti kestää läpi elämän.

Me teimme sen! 50 km  ja 2 päivää onnellisesti takana .
Tänään kuskasin ensin 5 säkkiä turvetta (á 85 l) kasvihuoneeseen.  On helle, joten hiki irtosi mukavasti. Sitten istuttelin sinne 6 tomaatintainta: lajikkeina tumbler - luumunmuotoinen pensastomaatti, roma - keltainen pensastava kirsikkatomaatti sekä tigerella - punaraidallinen aikainen soikea munatomaatti. Lisäksi laitoin kolme kasvihuonekurkun tainta ja kylvin rivin salaattia siemenistä, jotka ostin viime kesänäViipurin kauppahallista.

Terhakat tomaatinalut

Kurkuntaimet alullaan.
Kurpitsat odottaa vielä vuoroaan
Vielä olisi pitänyt laittaa kurpitsan- ja kesäkurpitsantaimet pariin lantakasaan kasvihuoneen taakse, mutta ne jäivät odottamaan, että ukkokulta ottaa ensin nokkospöheikön kasan päältä pois.

Mielestäni tässä on aivan tarpeeksi puuhailua yhden päivän osalle.  Siirryn lepotilaan.

torstaina, toukokuuta 26, 2011

Yhtä juhlaa!

Tämä toukokuu on yhtä juhlaa. Äitienpäivä, Pikku-Wilman syntymäpäivä, omat synttärini ja vielä ukkokullan Laura-tätikin juhlii loppukuusta syntymäpäiviään. Eläimistäkin Félagi ja Marilyn ovat syntyneet toukokuussa. Näitä jälkimmäisiä ei kyllä ole juhlistettu mitenkään. Liputuspäiviäkin on toukokuussa roppakaupalla.

Viime viikonloppuna oli lauantaina Wilman 6-vuotis -syntymäpäiväjuhlat ja sunnuntaina oli ensin päivällä meillä kotona omat synttärikahvitukseni ja illalla sitten olimme porukalla syömässä Villa Haikarissa. 9-henkinen pöytäkunta oli iloinen ja ruokakin oli hyvää. Hyvää oli päivällä itselleni ja ukkokullalle laittamani pihviateriakin.
Karppaajan ei tarvitse nälkää nähdä!
Päivällä oli tietenkin vierailulla myös Lahtisten Finna-koira. Jatkuva paininjytke kävi Finnalla ja Disalla. Jossain vaiheessa tyttöset pulahtivat hieman kuraojassakin. Ikävä kyllä se oja oli se, jonne likakaivosta ylivaluvat vedet laskevat, joten pihalle iloisena porhaltava koirapari oli melko huima näky. Tuoksusta emme tässä edes puhu.
Disan tassuthan ovat valkoiset normaalisti.


"Mutakettuja" kaksin kappalein.
Kuusi vaahdotuskertaa koirashampoolla tarvittiin ennenkuin koiralapset olivat taas normaalin väriset. Onneksi olin juuri edellisenä päivänä ostanut pullollisen shampoota.  Olen useasti maininnut, että Disaa ei tarvitse pestä, vaan se kuivuessaan ja ruohossa juostessaan puhdistuu aivan kuin itsestään. Rajansa tuntuu olevan silläkin piirteellä.

Tämä viikko on ollut aika koiravoittoinen. Pikkupeikko on Lahdessa 4 päivää muotoiluinstituutin pääsykokeissa ja Karma & Louhi ovat olleet meillä hoidossa. Suhteellisen rauhallisesti ovat päivät menneet. Välillä Louhi saa jotain haukkukohtauksia ja se kyllä riipii korvia ja hermoja. Samainen tyyppi suolistaa jatkuvalla syötöllä pehmoleluja ja täytemateriaalia on ympäri asuntoa. Onneksi kuitenkin suolistaa elottomia otuksia, joiden jämät saa mahtumaan imuriin.  Lisäksi Disa ja Louhi tulevat hyvin juttuun ja onhan se mukavaa, kun on aina painikaveri tarjolla, kun painituttaa.

Perhepiirin koiralauma kasvoi kuulemma taas eilen yhdellä, kun Mikko ja Suvi saivat kotiinsa 5-kuisen sekarotuisen Jekun. Hyvällä tuurilla talossa on siis "omasta takaa" 8 koiraa, kun perhe kokoontuu yhteen: 2 cairnterrieriä, 2 islanninlammaskoiraa, 2 malinoisia ja 2 sekarotuista. Toivottavasti en jonain päivänä sorru ottamaan niitä kaikkia hoitoon samana viikonloppuna...

Mutta nyt työn pariin. Päivä näyttää kovin kauniilta ja aurinkoiselta, mutta onneksi ulkona on niin kylmä tuuli ettei sisällä istuminen kauheasti harmita.

sunnuntaina, toukokuuta 08, 2011

Skumppaa ja mansikoita...

... niistä on hyvä äitienpäiväaamiainen tehty.

Kuplivaa kevään riemua. Onnittelut kaikille äideille.
Aamulla Pikku-Disa herätti normiaikaan klo 6, piippasi kuin paraskin herätyskello.  Pihalla piipahduksen jälkeen jatkoimme unia melkein kahdeksaan asti. Ukkokulta oli hankkinut kauniin ruusupuskan ja keitellyt aamukahvit.  Aamukahvin jälkeen kävimme hoitelemassa hevoset ja mummolassa onnittelemassa mummoa.

Mikko ja Suvi tulivat aamiaiselle - hiukan heillä on kiirettä, kun Suvin piti ennen iltavuoroa ehtiä kaikkien äitien ja isoäitien luokse vierailemaan.  Meillä oli tarjolla juustopekonimunakasta, mansikoita ja skumppaa.  Hyvä hetki aurinkoisella kuistilla.

Nyt on sopiva hetki käydä aamupäivätorkuille.
Aina odotetut hiirenkorvat koivussa tuovat kevään ilon.

perjantaina, toukokuuta 06, 2011

Tasapaksua arkea

Vappukin meni jo. Ei mennyt niin railakkaasti kuin nuoruusaikoina. Lämmitimme kylpytynnyrin ja istuksimme siellä ukkokullan kanssa Fresitaa skoolaten. Illalla syötiin perinteisiä dippijuttuja, lihapullia, prinssinnakkeja, kurkkua ja kukkakaalia sekä perunasalaattia. Vappuviikonloppu oli kolea eikä houkutellut laisinkaan ulkoiluun, joten sisätiloissa meni suurin osa ajasta.  Ensi viikonlopusta on luvattu lämpimämpää.

Vapunpäivän aamuna jouduimme murtautumaan mummolaan, mummo ei ollut päässyt sängystä ylös. Mitään varsinaista syytä asialle ei löytynyt, mummoa vain huimasi. Ambulanssiväki totesi mummon kuivuneen, joten ehkäpä huimaus johtui sitten siitä. Eilen mummo pääsi kotiin terveyskeskuksen vuodeosastolta, ehkä aavistuksen huterampana kuin edellisviikolla, mutta varsin nopsaan nousi mummon jalka, jotta pääsisi autoon ja pois tylsästä sairaalasta. Ensi viikolla tulee kotiapu kartoittamaan tilanteen ja mummo saanee jonkin verran kotiapua. Hyvä niin. Hieman olin paikoitelleen pettynyt terveyskeskuksen toimintaan, saimme mm. yhdessä vaiheessa tiedon, että mummon jalka oli murtunut.  Seuraavana päivänä selvisi, että kyseessä olikin naapurihuoneen mummo... huoh. Mummon suurin ongelma lienee kuitenkin vanhuus - onhan sitä lasissa jo melkein 90 vuotta.

Tänään on perjantai. Viikko on mennyt kokonaan etätöissä. Varsin paljon sitä säästää aikaa ja rahaa, kun ei tarvitse lähteä konttorille hommiin. En kyllä tiedä, mihin sen säästyneen ajan olen käyttänyt. Olisipa muuten metkaa, kun voisi oikeasti säästää aikaa. Minä ainakin panostaisin enenmmän vapaisiin ja viikonloppuun, jos sellainen mahdollisuus olisi olemassa.

Keskiviikkona työporukkaamme oli kutsuttu Rush'n konserttiin. Varsin rajua rokkia pojat soittivat, vaikka olivatkin ulkonäöltään lähinnä kuin eläkkeellä olevia konttorirottia.  Etenkin rumpusoolot olivat mahtavia.
Valtavan kokoinen, hyvälaatuinen screeni oli show'n oleellinen osa.
Huomasin kyllä tulleeni vanhaksi ja rutinoituneeksi, kun kelloakin katsomatta tiesin, että se on 22 ja minulla nukkuma-aika. Urheasti kuitenkin jaksoin konsertin loppuun asti. Eilinen päivä oli kyllä aika unelias, kun en päässyt aamulla suihkuun. Oli unohtunut öljyn tilaus ja se oli lopussa, joten oli tarjolla vain kaivokylmä suihku. Olisihan se tosin virkistänyt, mutta päätin jättää kokeilematta.

Mutta nyt työn kimppuun - illalla ehkä voisi jaksaa ratsastaakin. Kaisa on luvannut tulla avustamaan hevosten valokuvauksessa.  Tilasin Kaakkolan satula-auton ja sinne on hyvä toimittaa valokuvia etukäteen, jotta tietävät, millaisia satuloita ottavat mukaan.

---

"En tarvitse mitään niin paljon, kuin hunajaa..." sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua "...paitsi ystäviä.." Ystävyys on sitä kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystäväänsä. Silloin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti niin, että kaikki rypytkin siliävät. - Nalle Puh

keskiviikkona, huhtikuuta 27, 2011

Jackpots!

Pääsiäinen oli ja meni. Oli kyllä odotusten mukainen: joutilas ja silti mukavan touhukas viikonloppu.  Sää helli suomalaisia lähes helteellä.  Mahtavaa, että joskus osuu noille pitkille vapaillekin kaikki kohdalleen.

Ratsailla olin joka päivä. Palmusunnuntaina oli Vaanilan kartanossa Hestbakkin siivoustalkoot. Olin ajatellut mennä mukaan auttamaan, mutta sitten päätinkin lähteä Félagilla metsän poikki katsastamaan paikkaa. Sää oli mahtava: aurinkoa taivaan täydeltä ja lähes 20C lämmintä.  Ruunapoika oli innoissaan uusista maisemista. En halunnut toipilasta rasittaa liian kovalla menolla, mutta laitoin sen liikkumaan reippaassa käynnissä tai ravissa koko reissun.

Kun pääsimme perille, hirnahteli Félagi aivan innoissaan uudesta miljööstä. Se selvästi kuvitteli, että saa tavata uusia hevosia ja oli niin pörheänä.  Laitoimme Félagin lepäämään ensimmäiseen karsinaan vesiämpärin kera. Sitä ei yhtään haitannut ympärillä hääräävä talkooporukka: yhdellä oli sirkkeli, toisella vasara, kolmannella luuta ja neljäs pörräsi imurin kanssa. Poika vaan kurkisteli paksun otsatukkansa alta kiinnostuneena: Mitä te teette?

Jännää olla uudessa paikassa!
Kotimatka sujui mallikkaasti - noin tunti meni sinne ja tunti takaisin. Pääosin käyntiä, vain pari pätkää ravattiin, jottei poika kyllästyisi ja rasittuisi liikaa.

Yksi hassu viikonlopun vieras oli Finna.  Osa porukasta oli päättänyt haravoida mummon pihan ja Finna syöksyi ensimmäisenä isoimpaan lehtikasaan sellaisen nähdessään. Varsinainen lapsonen!

Kyllä lehdet lentää ja kahisee kivasti!

Jos oli viikonloppu säineen ja puuhineen varsinainen jackpot, niin tiistaina sain ihan oikean - varmaan ainukaisen elämässäni - jackpotin. Mikkopoikani kertoi muutama viikko sitten voittaneensa 700€ RAY:n nettipeleistä ja minäkin rekisteröidyin sinne pelaajaksi kokeillakseni onneani. Tiistaiaamuna koneeni näyttö näytti ensin tältä:
2€ panoksella 4 659,67€ - ei huono!
Siirsin 4600€ välittömästi pankkitilille ja jatkoin vielä muutaman pelin ja sitten näytti tältä:
Melko uskomatonta tuuria!
Olin juuri edellisenä päivänä Kaisalle sanonut, että pitää laittaa rahaa sukanvarteen, jotta voisi hankkia heposille sopivammat satulat, kun niiden vartalot ovat niin paljon muuttuneet viime aikoina. Nyt voin tilata sataula-auton paikalle huolettomin mielin, vaikka en ihan kaikkea rahaa tuohon laittaisikaan.

---

Mutta kaipa se on taas töihin käytävä, senhän tietää suomalainen sananlaskukin:
Jokaista juhlaa seuraa arki.

perjantaina, huhtikuuta 22, 2011

Joutenoloa tiedossa

Ohra iti parissa päivässä - niin on meilläkin pääsiäinen sisällä.
Pitkät pyhät edessä: Pääsiäinen ja neljä vapaapäivää perätysten. Juuri nyt sataa kaatamalla, mutta sateen pitäisi loppua pian ja sitten kuulemma alkaa lämpöinen viikonloppu. En ole varannut itselleni sen suuremmin ohjelmaa pyhien ajaksi: ratsastusta, koiralenkkejä ja koirakavereita, pyykinpesua ja ennenkaikkea lepoa. Ehkä piipahdan Hestbakkin talkoissa, ehkä en.

Täksi illaksi ovat Kake, Arska ja Wilma kutsuneet saunomaan ja syömään ylämökille. Enpä muistakaan, koska joku olisi kutsunut minut syömään. Virkistävää vaihtelua, kun yleensä itse häärään kapustan varressa.

Viikonlopun onnellisin taitaa olla Disa, joka on kolmen viikon juoksun jälkeen taas saanut olla vapaana.  Kyllä se on juossutkin - riemukasta on meno.  Mukavaa on se, ettei se ole paria satunnaista auton-perään-peltoa-pitkin -hurhadusta lukuunottamatta yhtään yrittänyt karata, vaan tottelee aivan entiseen tapaan.  Eilen tallin päädyssä, kun kutsuin sitä, jottei juoksisi tielle - se pysähtyi ja kääntyi niin nopsaan, että teki kuperkeikan.

Keskiviikkon kävi kengittäjä: kaikki issikat ovat nyt terveitä ja nyt niillä on kesäkengät alla - Félagi ja Ísing alkavat kerätä kuntoa ja etenkin Ísing on selvästi tohkeissaan siitä, että sillä taas ratsastellaan. Vissa taas on saanut hieman solakamman muodon ja näyttää aika kivalta. Tämä tuo mukanaan yhden pulman: satulat. Pitää pikkuisen laittaa sukanvarteen talteen, että saan satula-auton paikalle ja voimme katsastaa jokaiselle sopivan.

Romeo pääsi tänään omalle laitumelleen - pientä heinnännysää siinä kasvaa, vaikka onkin melko pahasti sammaleen vallassa. Muutan Romeon omaan pihattoonsa tämän viikonlopun aikana ja siirrän vedenkeittimen sinne, jotta saan tehdyksi Romeolle edelleen lämmintä greenlinepuuroa, joka on sen elämän pelastus.

Joka päivä minua hämmästyttää se vauhti, jona kevät tänä vuonna tuli. Lunta on vain muutamassa paikassa ja uskoisin, että tämänhetkinen rankkasade vie nekin kokonaan mennessään. Itseasiassa ihan mukavaa, että sataa - se tekee ilmasta raikkaan ja vie talven pölyt mennessään.

Joutsenet ja kurjet toitottelevat päivittäin ja pikkulinnut ovat aamuisin jopa häiritsevän meluisia. Maalaiselämän melut ovat kyllä aika mukavia.

---

Nyt pyykkikoneen kimppuun.

maanantaina, huhtikuuta 18, 2011

Hyvää hopeahääpäivää, kulta!

Minä: Huomenta, onkos tänään jotain erityistä?
Hän: Ei, ihan normipäivä, flunssaa pukkaa.
Minä: Hyvää hopeahääpäivää, kulta.
Hän: Ai, miten se tällain maanantaina? (Hymy)
Minä: Jaa-a, eikö ole hämmentävää. (Hymy)
Hän: Yhtään muistanu. Miksei missään ollu keltaisia lappuja seinällä.
Minä: Niinpä. Tuot sitten kukkia illalla, jos muistat. Ajele erityisen varovasti ja hyvää työpäivää.
Hän: Oikeestiko me oltiin tosiaan Lapissa viikko ennen Vappua eikä ollut noin sohjoista?
Minä: Oikeesti oltiin. Silloin oli vuodet kylmempiä. 
Hän: Näkemisiin. (Lähtee töihin.)

Kevät on tullut etukuistillekin.
---

lauantaina, huhtikuuta 16, 2011

Harvahampaita tai muuten höpsöjä

Torstaina kävi kahden naisen tehotiimi raspaamassa ja rokottamassa hevosporukan. Ensiksi käsittelyyn otettiin Romeo, jonka hampaistosta olen jo tuoksunkin vuoksi ollut huolissani.  Enpä ollut turhaan - kolme hammasta jouduttiin ottamaan pois ja kuulemma ainakin kolme lisää ylhäällä heiluu.  Niiden tilanne tarkistetaan syksyllä uudelleen. Kaikki kolme pois otettua hammasta olivat äärimmäisen huonossa kunnossa. Jäljelle ei jäänyt kuin muutama hammas taakse. Etuhampaisto on olemassa ja sillä Romeo ilmeisesti vetää ruuan suuhunsa ja sitten lähinnä ikenien avulla se saa syödyksi.

Minna tosin ilokseni sanoi, ettei ole koskaan ennen nähnyt hevosta, jolla olisi noin surkeat hampaat ja joka silti olisi noin mahtavassa kunnossa. Romeo on itseasiassa pulskanpuoleinen ja hyvinkin reipas. Nytkin kun otin sen riimuun otsatukasta kuljettelun sijaan, se ilahtui suunnattomasti ja lähti heti laukkaan. Silti mielessä on pieni haikeus, eikpä tuokaan kullanmuru loputtomiin voi elää.

Muiden hevosten hoito meni mallikkaasti, vain Vissa piti rauhoittaa. Käsittämätön purenta noilla issikoillani on - viisi vuotta sitten ne oli raspattu viimeksi eikä mainittavia piikkejä ollut kellään. Se, jos joku, on suoraa rahansaäästöä.  Johtunee osittain perimästä ja osittain siitä, että ne elävät niin luonnonmukaista elämää suuressa aitauksessaan, jossa on monenmoista purtavaa.

---

Äijävapaa viikko päättyi viime yönä, kun pojat tulivat Lapin matkaltaan kotiin päivää aiemmin, kun oli kerrottu. Minulle toki oli kerrottu, mutta poikani Mikko halusi yllättää Suvin.  Suvilla olikin jo valtava ikävä ja minusta oli hupaisaa kuulla poikien antamia väliaikatietoja päivän mittaan: nyt ollaan pizzalla, nyt siivotaan mökkiä, huomenna lähdetään klo 7 tulemaan jne.

Suvi ja Rami tulivat taas yöksi, luvassa oli kylpytynnyröintia kaksiteen. Alkuillasta oli vilskettä talossa, kun Pikkupeikko koirineen, Sarkku oliivinenineen, Suvi ja Rami ja meidän perheen koirat olivat kaikki talossa. Pari epäsosiaalista koirapersoonaa piti laittaa omiin huoneisiinsa ja Rami-nössö halusi jäädä ulos, mutta muuten tuvassa paini yhtenä könttänä 6 koiraa sinne ja tänne. Disa oli hiljaisen viikon jälkeen todella mielissään. Se kun ei ole pariin viikkoon saanut juoksunsa vuoksi edes juosta vapaana, niin vaikuttaa välillä tosi masentuneelta.

Talo oli kyllä melko hiljainen sen jälkeen, kun muut, paitsi Suvi, nopeasti vääntämäni illallisen jälkeen lähtivät koteihinsa. Kyllä on kivaa, kun välillä on huisketta!  Oli kyllä rattoisaa istuskella hiljaisessa yössä kaksisteen tynnyrissäkin maailmaa parantamassa.

Yöllä kotiutuneet pojat olivat toivoneet, että saisin pidettyä kylpytynnyrin heille lämpimänä ja laitoin vielä pesällisen sinne, kun poistuimme Suvin kanssa. Tynnyri oli kuulemma sitten liiankin kuuma, joten se ei mennyt ihan putkeen. No, illalla uusiksi sopivammassa lämmössä.

Loppuun pari valokuvaa viikon varrelta ennkuin lähden lauantaipäivän puuhiin.

Suvi imuroi autoni ja aamulla etupenkit näyttivät tältä.
Kleo nappaa nykyisin aina aamuisin leipäpalan Romeon kupista ja kanniskelee sitä sitten suussaan malttamatta syödä sitä. Vaikuttaa hieman hupsulta, mutta sellaistahan omistamisen ilo joskus on.

My treasure!

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Kevät-kevät-kevät -jippiaijee!

Tuoksupelargonioiden taimet etukuistilla - kevät!
Nyt on jo tiistai - aurinko ei enää kirvele silmiä, mutta mustarastas huhuilee ikkunani takana. On huikean ihanaa, kun kevät tulee näin valtavalla kohinalla. Metriset hanget ovat jo lähes kadonneet, vaikka luulin, että vielä jussinakin saa lunta katsella. Onneksi olin väärässä. Minähän toki harvoin olen.

Äijävapaa viikko on tullut puolimatkaan. Tuskinpa puuhailen mitään se kummenpaa kuin äijälliselläkään viikolla, mutta tavallaan on mukavaa olla omin nokkinensa, kun harvoin olen.  Sunnuntai-iltapäivällä korjailin hevosaitoja.  Se on oleellinen osa harrastusta, kun hevoset asuvat kotipihalla. Toista tuntia kesti pelkästään se, että nostelin kaikki alalangat maasta ja katselin silmämääräisesti, ettei lanka näytä katkenneen. Joko olen hidas tai sitten aitaus on melko iso.

Kun sain homman tehdyksi, tuli Kaisa taas kopsottelemaan Félagilla yhteislenkille. Minä arvoin itselleni tällä kertaa Vissan. Vissa oli viimeksi aivan "kilipäinen", mutta sunnuntaina se esitti aivan parastaan - se oli niin kuuliainen ja ihana, että harvoin sellaista kokee. Onni on omistaa mukava hevonen.

Karvaa näistä tyypeistä irtoaa mahdottomasti.  Syksyllä katkennut puomi pakottaa harjaamaan hevoset sisällä ja se on kyllä aika aivastuttavaa puuhaa. Olenkin alkanut kerätä irtokarvaa talteen ja nyt sitä on jo lähes saavillinen koossa.  Tänä aamuna katselin, kun varispariskunta kokoili ulkoa itselleen pesäaineita.  Varmaan tulee lämmin pesä, kun siihen käyttää issikanvillaa.  Ajattelin saada jonku kehräämään tuosta lankaa, josko vaikka villasukkia läheisille saisi teetetyksi (tai jopa tehdyksi, mitä kyllä epäilen).

Suvi - miniäkokelas - tuli Ramin kanssa vielä yöksi sunnuntai-iltana.  Istuskelimme iltaa katsellen Idolsien semifinaalia, kummallakin oli ulkoilun hehkuttama posket ja raukea olo. Melkoisen rattoisaa.  Saunan jälkeen olinkin aika aikaisin kypsä unille - etenkin kun herätys oli 5:30, jotta Suvi ehtisi töihin.

Maanantaina piipahdin töissä palaverissa aamupäivällä ja lounaan jälkeen tulin jatkamaan töitä kotiin. Alkuillasta oli taas vuorossa Disan toinen pentuagilitykerta.  Marilyn ei tällä kertaa jäänyt itkemään, vaan posahti varovaisuudestani huolimatta vauhdilla ovesta pihalle treeniliivin innoittamana.  Se kimmahtaa sopivan tilaisuuden tullen jousen lailla ovesta ulos varsin riemukkaana, eikä ole toivoakaan, että se tulisi luokse. Pikkukoiruus on kuitenkin määrätyllä lailla kuulolla ja tällä kertaa kiinnisaamiseksi riitti se, että lähdin autolla kohti peräkylää, kovasti kutsuin sitä takaluukkuun kumikanaa vinguttaen ennen lähtöä. Marilyn meni halpaan ja lähti juoksemaan perääni ja vastaantullut kävelylenkkeijä sai sen napatuksi kiinni heti alkumatkasta.  Palautin tyypin kotiin, annoin sille sonninsutin pureksittavaksi ja niin pääsin lähtemään.

Toisella treenikerralla oli ensin edellisen kertausta. Ensin leikittiin oman ohjaajn kanssa.  Seuraavaksi tarkistettiin oravaistunnan tilanne, mikä ei vielä ihan ollut hanskassa. Disa osaa nousta takajaloilleen, mutta kyykky on hieman hakusassa vielä. No, treenataan lisää.

Kolmas ja neljäs kertausosio oli puomin yli juoksu ja maassa olevien rimojen yli juoksu.  Puomi meni hyvin, Disa ihan hakeutui sille.  Maarimat kopsahtelivat aika lailla, mutta kun muutimme hieman niiden etäisyyttä, meni paremmin.

Lopuksi tutustuttiin renkaaseen. Sepolla oli moottoripyörän irtorengas.  Siihen tutustuttiin ensin siten, että se makasi maassa. Sitten se nostettiin pystyyn ja pentu sai mennä edestakaisin ja aina läpimenosta palkattiin se namilla.  Ihan reippaasti ja pelkäämättä Disa meni renkaasta, mutta ei se kyllä itsestään toimintoa tarjonnut, mitä hiukan toivottiin.  Voipi olla, että koiralla oli hiukan vetoveks, koska tätä tehtiin ihan lopuksi.

Kotiläksyksi saatiin lisää oravaistuntaa ja uutena juttuna tuolin tms. alitusta siten, että laitetaan pikkuhiljaa pyyheliina tuolin päälle niin, että koira joutuu menemään lopulta siten. että pitää tuupata pyyhe päällään pois tieltä.  Tämä helpottaa pussin oppimista sitten myöhemmin.

sunnuntaina, huhtikuuta 10, 2011

Nappiajoituksia ja Pikku-Tsunami

Äijävapaan viikon ensimmäinen päivä sujui melko nappiin suunnitelmien mukaan.  Aamulla, kuten eilen jo kerroin, pesin kylpytynnyrin pohjan, täytin tynnyrin ja esilämmitin tynnyriä aamupäivän. Suunnitelmiin kuului lisäksi avotulen poltto pihalla. Leikkimökkimme kuistille pesän tehneet erilaiset vettyneet pakkauslaatikot - TV, näyttö, kylpyhuoneen kaappi, tiesmitä... ovat aina ärsyttäneet minua, koska ne ovat lähes ensimmäisinä silmissäni, kun ajan pihaan.

Oli kyllä ihanan keväinen olo, kun aamupäivän kuljeskelin kylpytynnyrissä loimuavan uunin ja etupihalla roihuavan nuotion välillä pitäen yllä tulta molemmissa. Savun haju, melkein liian kirkas auringonpaiste, leppeä tuuli - kaikki ne kuuluvat kevääseen.

Seuraavana ohjelmassa oli kauppareissu.  Aamusella olin tutkaillut karppaus.info -sivustoja jä päättänyt klassisen pääruokani uunilohen lisäksi tarjota alkupalaksi täytettyjä herkkusieniä ja jälkiruuaksi suklaamoussea. (Mihin sitä joutuisikaan ilman netin loistavia reseptilinkkejä.) Starkista samalla noudettu ilmainen puukuorma -Kiitokset taas Arskalle, konjakkia luvassa- kulki kiltisti pomppien perässäni aurinkoista tietä ajellessani ja olin lähes aikataulussa, kun tulin kotiin. Ehkä puolisen tuntia liian kauan meni reissussa, koska tie oli niin kaameassa kunnossa, etten peräkärryllä uskaltanut ajella normaalivauhtia.

Olin juuri virittelemässä alkuruuan tekoa, kun Kaisa soitteli ja kyseli, joko saisi lähteä tulemaan - Félagia oli kuulemma pikku heppatytöllä jo kaamea ikävä. Olin ajatellut kohta soittaa ja kehottaa lähtemään, joten nappiin meni ajoitus. Tein alkuruuan, uuniperunat ja jälkiruuan valmiiksi sillä aikaa, kun Kaisa ihasteli akvaarioni uusia pikku asukkeja - rusokiilakylkiä ja muitakin vipeltäjiä.

Ison akvaarion omaa kasvatustoimintaa pieni mustamolli. Taustalla uusin kasvihankintani - hatturuoho.

Pikkuakvaariossa on nyt varmasti noin 60 - 80 eri-ikäistä ja -väristä platynpoikasta. Noin 8 valkoista taitaa olla uusinta kantaa. -Anteeksi kuvanlaatu, mutta nämä ovat vain 2 mm mittaisia. -
Kun sain ruuat jääkaappiin, alkoi olla jo kiire. Kovistelin Kaisaa, ettei sitä hevosta sitten lääpitä tuntikausia - 5 min ja ratsaille, jotta ehditään saada ruoka valmiiksi klo 19:ksi.  Samassa tuli tekstari, jossa yksi illallisvieraista ketoi myöhästyvänsä vähän, jotta ehtisi liikuttaa kaikki hevoset. Siirrettiin illallisen alkua puoli tuntia. Nappiin meni taas tämäkin.

Suvikin ehti porukkaan, joten saimme kopsotella kolmisteen aurinkoista maantietä.  Kaisalla ja Félagilla tosin taisi olla aika yksinäistä välillä, koska Ísing ja Jekki painelivat laukkavauhtia 33km/h ja Félagin maksiminopeus on 24 km/h. Silti oli kivaa ratsastella yhdessä.  Porukalla laitoimme hikisille hevosille takit päälle,  annoimme vedet hevosille ja Romeolle yöruuat. Mukavaa vaihtelua minulle, joka yleensä puuhastelen yksin tallilla. Tosin eihän kukaan nyt niin hyvin osaa, kuin minä, joten koko ajan piti jotain neuvoja antaa toisille. Hymyhuulin tytöt jaksoivat, kävivät varmaan vuorotellen sitten piilossa puimassa nyrkkiä tai jotain besserwisserille.
Meitä oli viisi "hevoshullua" naista illallispöydässä - hyvin maittoi ruoka kaikille ja juttu kulki, vaikka kaikki eivät olletkaan keskenään ennestään tuttuja. Neljä meistä meni sitten loppujen lopuksi pönttöön, viides notkui tarjoilijana pöntön ulkopuolella viihdyttämässä pöntössä olijoita.

Kaisa oli tuonut minulle lahjaksi pienen vaaleanpunaisen kumiankan ja pönttöön mennessä tytöt heittivät sen iloisesti keskelle pönttöä kellumaan.

Pikkuankka ei ihan hallinnut uintia tai sitten se oli juopahtava (kuten lahjansaajakin...), kun ei yhtään kestänyt pystyssä.
Kun me hoikat ja tiukkapeppuiset ratsastajattaret olimme päässeet pönttöön, oli ehkä hieman vettä luiskahtanut pöntön laitojen yli ja hetken kuluttua aloimme kaivata pientä kumiankkaamme.  Voi ei, tämä pienimuotoinen tsunami oli vienyt pikkuisemme laidan yli. Sieltähän se löytyi sitten hangelta vain muutaman metrin päästä ja pääsi taas näyttämään uimataitojaan.  Samalla se sai sitten nimenkin itselleen: Tsunami.

Aamulla Pikku-Tsunami odotteli kylpyyn pääsyä turvallisesti tynnyrin laidalla.
Pöntössä juttu luisti ja aika kului nopeasti.  Kivan illan päätteeksi jäivät Suvi ja Rambo vielä yöksi, mutta muut juhlijat lähtivät autoilla kohti kotiaan. Pikkuisen piti vahtia, ettei kukaan heistä vienyt mennessään Disaa, joka oli tapansa mukaan hurmannut jokaisen lempeällä tuppautuvalla tavallaan.

Tässä iässä rajut juhlat päättyvät jo klo 23:55. Sinänsä hyvä, koska 5:45 herättelin Suvia aamukahville, jotta hän ehtisi aamuvuoroon töihin.  Nyt kello on 9:30 ja olen hoidellut tallihommat ja kaikki 4 koiraa ja kirjoitellut tätä kaikessa rauhassa. Seuraavaksi on päivän ohjelmassa aamupäivätorkut ja sen jälkeen "Katsotaan, mitä keksitään".

lauantaina, huhtikuuta 09, 2011

Kevätkivaa

Maanantaina alkoivat kevään koiranilmat. Kylmää vettä satoi taivaan täydeltä. Lähes kaikki Suomen konttorirotat luultavasti kauhistelivat sadetta ikkunoistaan kehuskellen mielessään "koulutuksen takaamaa siistiä sisätyötä".  Tuota tosin itsekin kiittelin, mutta samalla myötätuntoni oli pikkupeikon matkassa hevostallitöissä.  Tosin enpä tiedä, oliko hän työvuorossa, kun liiemmälti ei ole itsestään ilmoitellut. Se lausahdukseni pikkupeikon kuulumisista ei kohta ole edes mikään vitsi, että "eipä ole mitään kuulunut, on vissiin rahat riittäneet".  
*Mistähän peikko aavistikin virtuaalijäkätykseni, juuri kun olin kirjoittamassa tätä pärähti puhelin ja ei- ei tarvinnut rahaa - yhden puhelinnumeron vain!*

Koiranilma tai ei, maanantaina oli vuorossa Disan eka pentuagilitykerta - onneksi nykyisin treenaillaan sisähalleissa, sopii myös tämmöisille säärajotteisille vanhemmille ihmisille (suom. huom "kermaperseille"). Yritin lähtiessäni piilottaa treeniliivin reppuun, ettei Marilyn masentuisi.  Luulin, ettei se tajuaisi koko asiaa, koska on taas viettänyt eteisen nurkassa hiirentuoksuja vikisten ainakin viikon - uloskin on saanut kaulapannasta kiskoa.  Erehdyin pahasti.  Kun tungin juustolla ja kissannappuloilla täytettyä treeniliiviäni reppuun, oli pieni musta nenä välittömästi vieressäni ja trimmaamaton porkkanahäntä huiskasi riemuissaan. Hieman syyllisenä kerroin Marilynille, että nyt on Disan vuoro. Oven ulkopuolelle kuului Marilynin itku - ei haukku, ei ulvonta - oikeasti pikkuinen koira itki. Huoh.


Disalle oli ostettu uudet turvavyöt, jotta pikkuinen voisi istuskella vieressäni matkan aikana.  Se onkin aina repsikan paikalla tosi kiltisti ja tuijottaa napakkana eteensä. Olimme paikalla yli-innokkaina aivan liian varhain ja vettä satoi lotisemalla. Kylmää vettä. Minulla oli öljykangastakkini päällä, mutta toki sen kaula-aukosta lirisi niskaani hyhmäistä vettä. Onneksi en ollut ainoa, Eijakin jo hytisi märkänä pikkuisen partacollietypykkänsä kanssa pihalla. Hän oli fiksuna varautunut sadevaattein - tosin jostain syystä ne olivat repussa - eivät päällä. Heh. Naisen logiikkaa, oletan.

Eka "vaaviagilitytunti" oli nopeasti ohi. Sporttikoirahalli vaikutti aika kivalta treenipaikalta eikä sinne ollutkaan kotoa ihan niin pitkä matka kuin kuvittelin. Meitä oli neljä ryhmässä, joten saimme kyllä kivasti treeniaikaa. Ensin harjoiteltiin ohjaajaan keskittymistä. Disa osaa aika hyvin tuijottaa namia ja minua vaikka paikalla olisi muita koiria, vaikkei se kauhean ahne olekaan. Harmillista, että en osaa leikkiä koiran kanssa. Leikkikoulutkin on käyty, mutta en vaan osaa. Ilmeisesti koirani tietävät, etten ole erityisen ihastunut repimisleikkeihin. Pikkupeikon kanssa koirat kyllä leikkivät repimisleikkejä, joten se on minusta kiinni - ei koirasta.

Seuraavaksi laitettiin koira juoksemaan maassa olevan puomin yli namivanaa seuraten. Kaikki tekivät tuonkin tosi reippaasti ja varmasti.

Kolmenneksi harjoiteltiin oravaistuntaa. Se saatiin kotiläksyksikin. Oravaistunta kehittää kuulemma takajalkojen tuntemusta ja opettaa koiraa ponnistamaan oikein.

Neljäs tehtävä oli laittaa koira juoksemaan maassa olevien rimojen yli ja palkata se eteen - ei kädestä.  Arvatkaapas muuten, muistinko palkata eteen? Tässä harjoituksessa on ideana saada koira tiedostamaan kaikkien jalkojen liike. Takajalat saattavat aluksi töksähdellä rimoihin, mutta se ei tunnu kivalta, joten koira oppii äkkiä sijoittamaan jakansa oikein.

Lopuksi otettiin ohjaajasta irtoamisharjoitus eli koira laitettiin kirmaamaan "Nakkisetä-Sepon" perään. Tätäkin pitäisi harjoitella kotona. (Arvatkaapas, olenko muistanut harjoitella kotiläksyjä juuri yhtään?)

Ei jaksanut Disa enää kotimatkalla seurata liikennettä. Ihan kohta se nukahtaa taas...
Vaikka tehtävät olivat helppoja oli pikkuinen ihan uninen, kun päästiin autoon. Loppuillan se retkotti  reporankana eteisessä. Maalaiskoiralle uudet asiat ja uusi paikka olivat selvästi tuottaneet päänvaivaa. Ihan kiva, että maanantai-illoille on odotettavissa jotain kivaa. Yleensä maanantait ovat olleet enemmän tai vähemmän väsymyspäiviä.

Nyt on jo lauantai eikä ole koiranilmasta tietoakaan. Kevätsade on hävittänyt lumet kokonaan monesta paikkaa ja juuri nyt aurinko paistaa kirkkaasti.  Ukkokulta ja poikamme lähtivät aamulla hiihtolomalle Pyhätunturille, joten vuorossa on "äijävapaa viikko". Aloitin sen reippaasti aamulla klo 7 hinkkaamalla kylpytynnyrin pohjaa kaakelinpesimellä ja saunanpesuaineella. Kuvitelkaa pikkupakkanen ja kaivokylmä vesi, niin tiedätte, miten paljon se virkistää.

Nyt tynnyriin on jo vesi valumassa. Illalla tulee kylävieraita kylpemään ja sitä ennen Kaisa ratsastamaan. Minä taidan siirtyä siivoilemaan, ensin akvaario ja sitten muuta, varmaan voisi pihalle laittaa pienen vainovalkean ja poltella pahveja ja muuta roskaa. Ja jos vaikka pieniä puroja tekisi kuraiseen tiehen. Se se on parasta keväässä.