Tämä aamu valkenee sateisena, kuten eilinenkin. On kaunista ja raikasta. Sitä en ymmärrä, miksi sadeilmaa sanotaan koiranilmaksi. Meillä ainakin koirat haluavat mielellään takaisin sisälle niin nopeasti kuin mahdollista. Kleo itseasiassa nopeamminkin, sillä se yrittää usein kääntyä takaisin ja tehdä aamupissit keittiön matolle.
Tänään on elokuun viimeinen päivä. Kun olin lapsi, se tarkoitti kesän loppumista. Silloin koulut alkoivat syyskuun alussa. Minusta paljon sopivampi ajankohta kuin elokuun puoliväli. Tosin loma-ajat kesälomaa lukuunottamatta olivat lyhyemmät silloin.
 |
| Aamu sateen jälkeen kimaltaa timanttien lailla |
Sateesta huolimatta pidän syksystä. Tähän aikaan vuotta maailma muuttuu syvän tummanvihreäksi ja saa lisäväriä keltaisista koivunlehdistä ja kirkkaanpunaisista pihlajanmarjoista. Aamuisin ihana, pehmeä, ihoa hellivä sumu laskeutuu usein maahan asti ja tekee maailmasta hieman aavemaisen ja hyvin pienen.
Pitäisi varmaan alkaa taas harkita sukkien käyttöä - aamun tallikeikan jälkeen varpaat ovat aina hieman viluiset.
***
Nyt kuitenkin on pakko lähteä liikkeelle: sade on loppunut ja Kleo raapii taas nilkkoja, koska sitä ilmeisesti uhkaa nälkäkuolema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti