Paha on olla paimenessa...

... likkalapsen kumminkin, jos ei mene tikku p*lluun, kusianen kumminkin.

Tällainen hupsu vanha lastenloru tupsahti mieleen jostain, kun mietiskelin tätä paimentamisharrastusta Disan kanssa.

Disa-koira on kovasti syttynyt paimentamiseen ja on hevostenkin kanssa edistynyt alun nurinkurisesta toiminnasta hieman koiramaisempaan tapaan toimia.

Alussa siis Disa haki hevoset laitumelta pois aivan omintakeisella tavalla:  se juoksi Jekin tai Isíngin eteen haukkumaan ja kun närkästynyt hevonen lähti jahtaamaan koiraa, se juoksi karkuun koko lauma perässään. Hassun näköistä, mutta toimivaa.

Lampaille emme ole taas vähään aikaan ehtineet, mutta viimeisimmällä kerralla Disa oli ensimmäistä kertaa ilman liinaa, vapaana kokeilemassa hommaa.  Ensin se tapansa mukaan kuumeni aivan liikaa, mutta Eijan tiukka lampaiden puolustaminen sai ensimmäisen hämmennyksen jälkeen koiran hillitsemään itsensä ja se tekikin Ansan kanssa aika mukavasti työtä sen jälkeen. Ehkäpä jo ensi kesänä lamppu syttyy paremmin, jos vaan saamme tilasuuden jatkaa harrastusta.

Kuka tahansa pelästyisi hieman tätä "pässin korviketta", joka uljaasti puolustaa laumaansa.

Tänä aamuna ihanassa aamusumussa pihallamme oli laitumelta tapansa mukaan karannut Isíng, joka sai välittömästi peräänsä innokkaan paimenkoiran, joka ei juurikaan arastele hevosia, vaikka on kerran saanut poskeensa pienen potkun. Potku aiheutti sen, että koira ei mene enää siihen kohtaan laidunta, missä Félagi sitä puksautti takakaviollaan. Muuten se menee yhtä lähelle kuin aiemmin. Aika erikoinen on koiran aivotoiminta.

Isíng saa kyytiä Disalta ja poistuu paikalta häntä hulmuten.

Huomenna menemmekin Disan kanssa paimennustaipumuskokeeseen Piikkiöön.  Jännittävää nähdä, millaisen virallisen arvion Disa saa paimenustaipumuksistaan.

---

Mutta nyt muihin puuhiin, kohtapuoleen tulee Kaisa ratsastamaan.