Team Ahma: Tehtävä Turussa

Eilen iltapäivällä kilahti puhelin ja langattoman päässä oli pieni tyttäreni 'pikkupeikko', jolla oli taas murhe auton kanssa.  "Se ei lähde käyntiin, ei inahdakaan,  ja nyt siellä on kyllä bensaakin." kuului tilannekatsaus. (Suom. huom. Viimeksi, kun ukkokulta meni Turkuun auttamaan, niin akun lisäksi oli autossa tyhjänä myös bensatankki.  Ja joskus paljon aiemmin Tampereen moottoritielle keskellä yötä lähti Team Ahma - kokoonpanolla ukkokulta ja poikamme Mikko - laittamaan öljyä ja jäähdytinnestettä autoon, jonka kojetaulu vilkkui kuin ostoskeskuksen joulukuusi. )

Pikkupeikko arveli, että mukava suunnitelma olisi se, että koko perhe tulisi sunnuntaina Turkuun syömään isänpäiväruuan jossain kivassa ravntolassa ja siinä samassa korjattaisiin sitten se autokin.  Muuten hyvä idea, mutta koska isänpäivänä kaikki autotarvikeliikkeet ovat kiinni, niin korjauksen kuluessa jossain vaiheessa saattaisi tulla hieman kädetön olo.

Niin sitten päätettiin, että minä ja ukkokulta lähtisimme tänään Turkuun ja korjattaisiin se auto. (Minullahan tätä autonkorjaustaitoa on erityisen paljon ja etenkin ymmärrystä autoista -  Joskus muinoin minut on hinattu kotiin 25 asteen pakkasella Kirrkonummelta, kun moottori leikkasi kiinni - en ollut kiinnittänyt mitään erityistä huomiota punaiseen merkkivaloon kojetaulussa, koska "Ainahan autossa joku valo palaa kojetaulussa".  Ei ole siis omena kauas puusta pudonnut, ehkäpä pikkupeikon loppuelämän harmiksi.  Tosin olen minäkin jotain vuosien kuluessa oppinut, joten on se mahdollista hänellekin.)

Menomatka meni mukavasti.  Turkuunhan ei ole kuin kivenheitto täältä Lohjalta, siellä voisi piipahtaa vaikka joka viikonloppu.  Kävin silloin töissäkin siellä muutaman päivänä viikossa, kun odotin pikkupeikkoa.

Perille päästyä ukkokulta tutkaili vikaa ja neuvoi tyttöstä myös, miten mitataan akun jännite.  Todettiin, ettei siinä ole sellaista juuri lainkaan ja että viisainta olisi hankkia uusi, koska nykyinen on alkuperäinen.

Akku, siinä se - siinä se vika!

Minusta ei paljon ollut hyötyä ja niinpä valokuvailin hiukan ympäristöä, minusta Port Arthur on aika hieno ja idyllinen kaupunginosa.  Miksi ihmeessä en itse ymmärtänyt asua siellä silloin kuin olin nuori ja opiskelin Turussa?

Mukulakivikatu.  Soma. (Mutta hankala nilkoille)

Kaikki sähkökaapit on maalattu erilaisiksi, tässä tämmöinen versio.  Löytyy myös auringokukkia ja muuta kivaa.

Pikkupeikon kotipihan pihlaja,  Hauska, kun lehdet ovat poissa, mutta marjoja
on vaikka kuinka.  Nappurin mummot siinä haastelevat säästä kuvan alareunassa.

Käytiin sitten ostamassa Motonetistäuusi akku ja samalla piipahdettiin pikkupeikon työpaikalla, kirpputorilla, joka on ihan siinä Motonetin vieressä.  Minä menetin kirpputorineitsyyteni ja ostin ensimmäistä kertaa käytetyn vaatteen: talvitakin tallikäyttöön huimaan 15€ hintaan.  Olen toki muuta ostanut kirppiksiltä, mutta en ikinä vaatteita.

Peikko itse putsaa akunkengät.

Ja eipä aikaakaan, kun auto taas käynnistyy ja hyrisee.  Erittäin onnistunut tiepalvelukeikka!

Sen kunniaksi mentiin sitten yhdessä pizzalle ja juhlistettiin isänpäivää kolmisteen vähän etuajassa.  Olen aina niin onnellinen saadessani tavata Pikku-Maijan, vaikkei hän aina näin aurinkoiselta näytäkään kuin ao.  kuvassa.   Rakkaitahan ne ovat, omat lapset, ihan itse tehdyt.
 

Denniksen pizzat ovat takuuvarma, hyvä tuote! (Hyvä ruoka, parempi mieli)

Huomenna tulevat muut läheiset tänne meille syömään isänpäivän kunniaksi.  Kivaa sekin.  Mukavaa vaihtelua vähän yksinäisiin viikkoihin.  Tosin onhan minulla aina nuo kippurahännät, pikkuinen porkkanahäntä Marilyn ja ukkokulta seurana, ettei täällä kyllä ikinä yksinkään ole, mutta silti lisäporukka tuo iloa ja vaihtelua elämään.