Jos eilen oli sateista ja harmaata, niin tänään sitä oli vielä vielä enemmän. Aamulla piti laittaa auton nokka kohti Olaria ja en kyllä taas muistanut, miten vauhdikas tuo Turun moottoritie on kahdeksan jälkeen.
 |
| Vauhti ei ruuhkassa todellakaan päätä huimaa |
Konttorilla saamani uutiset olivat mustemmat kuin mikään ja lähdinkin kotiin kesken päivän silmänurkat kyynelissä miettien sitä, miten äkkiä kaikki voikaan päättyä. Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän. Mitenhän sitä oppisi muistamaan, että jokainen hetki on arvokas ja tärkeä? (Tämä ei siis liity työhöni mitenkään, vaan läheisen kollegan perhettä kohdanneeseen suruun.)
Kun pääsin kotiin, nukuin päiväunilla edellisen yön univelat pois. Sen jälkeen pyörähdimme viemässä Hestbakkiin muutaman heinäpaalin, kuten viikottain teemme. Sielläkin oli harmaata ja hiljaista.
 |
| Sumun hevoset päivätorkuilla. |
Kello ei ole vielä kuuttakaan illalla ja ulkona on jo sysipimeää. Voi, miten toivon, että maahan sataisi lumi, joka antaisi hiukan valoa iltoihin. Tosin vanhasta muistista tiedän, että kevät tulee taas nopeammin kuin uskommekaan. Sitä odotellessa.
_____________________________
Huolten keskellä,
keskellä toivoa,
keskellä pelkoa ja vihaa,
ajattele aina aamun valjettua,
että elät enää tämän päivän;
mieluinen on sinulle silloin
jokainen saamasi elon hetki.
(Horatius)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti