sunnuntaina, elokuuta 17, 2008
Hullu paljon töitä tekee...
Eilinen meni rattoistasti vesisateessa Lohjan rantakentällä agilitykisoja kuuluttaen. Ainoa ikävä hetki tuli, kun maksi kolmosten kisojen loppupuolella kuulin, että kolmosille onkin kaksi kisaa. Olin juuri kuvitellut itseni lämpimään saunaan ja kylpytynnyriin, kun joku sanoi: "Meillä on tuplakisat, etkös ole yhtään katsonut?" No, en ollut. Piti sitten kuvitella itsensä vielä vesisateeseen melkein kahdeksi tunniksi katsomaan huippuagilityä. Hyvinhän ne useat veti, ilohan sitä oli katsella.
Heitin siinä sitten kuuluttaessa läppää: "Meillä on uudet säännöt, näin sadekelillä ekalla radalla hylätyt ei saa tulla tokalle radalle, jotta toimihenkilöt pääsee nopeammin kotiin kuivumaan. Emme palauta rahoja. Ei kannata nurista netissä." Ja vielä hetkeä myöhemmin varmuuden vuoksi: "Jos joku ei ymmärtänyt, niin tämä äskeinen oli vitsi". Kävin sitten jossain vaiheessa hakemassa kahvia ja ilmopisteessä istunut pikkupeikko sanoi, että voit sitten lopettaa ne omat vitsit, kun ihmiset tulee sitten kysymään, että koska tommoinen sääntö on tullut voimaan ja hän ei jaksaisi selittää, että kuuluttajalla on omituinen huumorintaju. Hohhoijaa - kolmosluokkalaiset. Enpä olisi ikinä uskonut.
Tänään päivä meneekin purjehduskisojen puffaa hoitelemassa hieman toisella suuntaa Lohjanjärveä. On se vaan kumma, että jotkut ihmiset on aina monessa mukana, meidänkin perheessä tuota yhdistystoiminta-aktiivisuutta riittää ainakin kolmeen yhdistykseen.
Eilen kuulin, että jotkut lägiläiset olivat olleet kovin huolissaan, jos tulee vaikka tehtyä liikaa hommia yhdistyksen eteen. Vuodelle on nimittäin asetettu talkoovelvoite treeneihin pääsemiseksi. Kisoissa pitää olla 6 luokkaa töissä, mikä on aika kohtuullista - vienee muutaman tunnin. Meikä on tänä vuonna ollut *hmm, pitää laskea (2 kisaa 9 luokkaa) + (1*3luokat) =* 21 luokkaa töissä tänä vuonna - ihan pikkuisen yli talkoovelvoitteen. Niin on ollut moni muukin ja aina se on yhtä kivaa tavata muitakin agikavereita kuin oma treeniryhmä. Ja ihan varmasti keksisin kotonakin jotain puuhaa ja kiirettä, jos en olisi sitoutunut tähän kuuluttajahommaan tai seuraan yleensäkin.
Issikkapuolella olen talkoohommina vetänyt mestaruuskisat ja pari kertaa ruokkinut näyttelytoimihenkilöt. Näissä talkoohommissa on mennyt yhteensä ehkä pari viikkoa elämästäni tänä vuonna. Ja aina jostain puskan takaa huudellaan seurassa kuin seurassa, että meidän jäsenten tulisi saada palveluja, koska maksamme jäsenmaksumme. Onko niin kovin vaikeaa rivijäsenen ymmärtää, että palvelut tekevät seuran jäsenet yhdessä. Ja hommaa on vähemmän per lärvi, jos useat ovat mukana. Ja jos mukaan tullaan, ei riidellä ja rähjätä, vaan yritetään pitää yllä hyvää henkeä. Jos on tarpeen, niin asiat puhutaan halki ja sitten ne on selvitetty.
Agilitystä on pakko vielä sanoa, että hirmuisesti teki mieleni mukaan kisamaan. (Mentaalisesti näin vain itseni nyyhkyttäen etsimässä Marilyniä lähialueen omakotialueelta - ei kiva, ei.) Minustahan ei kyllä taida ikinä huippua tulla, mutta kisajännitys ja kisasuoritus ja mukana oleminen on ihan kivaa.
---
Asiasta kukkaruukkuun: en ole täällä yhtään hehkuttanut, että pikkupeikko pääsi opiskelemaan valokuvausta kahdeksi vuodeksi. Saimme jo Norjaan puhelimitse tiedon, kun ukko luki hyväksymiskirjeen puhelimessa. Syyskuun alussa pikkupeikko ja Karma muuttavat opiston asuntolaan asumaan. Kämpän koko on sitä sopivaa koirankoppikokoa, mutta se on niin lähellä koulua, että tauoilla pääsee koirarimpsessaa viihdyttämään. Voihan se olla, että kämppä laajenee, jos Karma syö siitä vaikka seinät tai jotain...
On silti kivaa, että paikka on lähellä kotia, että peikkolapsi ja koiruus voivat tulla viikonlopuiksi tai vaikkapa joiksikin illoiksi kotiin, jos peikko haluaa tulla treenaamaan agilityä, ratsastamaan tai tapaamaan kavereita. Aika näyttää, millaiseksi homma muodostuu.
---
Ja nyt laittamaan itseäni kasaan tätä päivää varten. Onneksi ukko on ollut tekemässä purjehtijoille tukikohtaa, että puffaa voi pitää sisällä lämpimässä.
*muoks: 19.8.2008 klo 6:56: minusta on tainnut tulla vanha, kun en muistanut, että me ollaan pidetty vasta kahdet kisat, joten enhän minä 30 luokkaa ole voinut olla töissä, joten piilopedantti luonteeni pakotti korjaamaan asian*
perjantaina, elokuuta 15, 2008
Syksy?
Lähtö oli aamulla klo 6:30, meillä oli kello soimassa 5:30 - pikkupeikko lähti samoihin aikoihin töihin. Minä katsoin kuuden aikaan ekan kerran olympialaisia tätä vuonna, kun Hanna-Mari Seppälä kauhoi uinnissa A-finaalissa harmittavasti vasta neljänneksi. Sitten ukko lähti lentokentälle ja töihin. Minä köllähdin takaisin jatkamaan unia - tuntui, että katsoin koko yön vain kelloa ja olin melkoisen väsynyt aamulla. Oli ihanaa lörvähtää takaisin nukkumaan - koiralauma lakosi ympärilleni melko nopeasti. Luulivat kyllä vissiin kaikki, että olen dementoitunut, kun en anna aamupisun jälkeen ruokaa, niinkuin tapana on. Kleo etenkin tuli ihan suuhun kertomaan minulle, miten tyhmä olen.
Sain eilen pestyksi kolme suurta mattoa. Meillä on niin tehokas painepesuri, että harteitani kolottaa, vaikka ajattelin tehdessä, että urakka meni mukavasti. Kävin myös ratsastamassa Félagilla teholenkin - n. 35 min kovavauhtista menoa välillä tempoa vaihdellen ja ylämäkeä ravaten. Poni oli mukava, meni mielellään ja hikosi lupaavasti. Se on hauska otus, kun tuntuu nauttivan kylmästä suihkusta kaivovedellä lenkkinsä jälkeen. Ei hievahdakaan, kun lasetan letkusta vettä selkään. Olimme molemmat melkoisen märkiä hiestä, kun nousin satulasta.
Tänä aamuna siivoilin Romeon uutta yksiötä. Se saa ainakin märimmäksi ajaksi ihan oman pihaton navettamme vanhasta maitohuoneesta, että varmasti pääsee suojaan eikä juutu mutaan, mikäli tulee sateisempi syksy. Poni on kesän aikana pulskistunut aika mukavasti ja ravaa hörhöttäen aamuisin minua vastaan hakemaan ranskanleipäannostaan. Voi, miten rakastankaan tuota pientä otusta - se on niin kultainen ja kiltti.
Jaa-a - viimeisen virallisen lomapäivän iltapäivä on käsillä. Menen huuhtomaan kylpytynnyrin ja laitan sen valumaan, jotta saa illalla rentoutua. Olen sen tarpeessa.
torstaina, elokuuta 14, 2008
Lomalöpinää
Tänään samainen sääpalvelu lupaa lauantaille n. 1,5 mm vettä ja sehän jo ihan riemastuttaa.
Ennustaisin itseni pesemään nyt aamupäiväksi mattoja ja iltapäiväksi keksin jotain muuta rehkintää. Eilisen päivän suunniteltu sisäsiivousurakka meni niin hyvin, että sain jopa siivotuksi... (Aaltoja!)
Ratsastaakin oli tarkoitus, mutta klo 16 tuli kengittäjä ja halusi maksun osittain heinäkuormana, joten siivousurakan ja heinänmätön jälkeen ei sitten huvittanutkaan kuin mennä naapuriin espanjoolien kanssa olutta hörppimään. Sekin oli ihan rattoisaa puuhaa ja onnistuin pysymään ihan kohtuudessa. Hevoshommia kyllä tein, sillä Ísing sai irtojuoksutuskyytiä n. 15 min. Se oli aika hämillään, kun se otettiin erilleen laumasta ja laitettiin juoksemaan ruuan päällä. Lihapulla oli tehokkaasti hiessä, kun lopetin juoksuttamisen ja sai pienimuotoisen kylvyn tallissa urakkansa jälkeen.
Kengittäjä ei ole viime aikoina saanut Vissan takasiin kenkiä, mutta eilen aloitettiin takasista ja potkiminen ja jalan vihainen ravistelu alkoi vasta viimeisen naulan kohdalla. Pikkupeikon oli pakko pitää jalkaa ylhäällä, jotta kenkääjä sai naulan kiinni. Aina pelottaa, että Vissa potkaisee pikkumiehen patterin väliin, kun se kiukuttelee. Vissa pikkuisen latasi peikkoakin - osui polvitaipeeseen, joka oli eilen jo mustunut. Peikkolapsi ei kyllä vähästä hätkähdä - kun Vissa potkaisi, se sai heti palkakseen napakan nyrkiniskun ja otus näytti kyllä aika nololta rangaistuksensa jälkeen.
En malta olla laittamatta tähän päättäjaisissa ottamaani kuvaa PM-kisoista. Kisaesitteissä esiintyi tämä nainen ja hän oli päättäjäisissäkin mukana. Kuvanottohetkellä satoi hirmuisesti, että en voinut kuin ihailla neitosen sitkeyttä. Hieman pelkäsimme puvun kastuessaan muuttuvan läpinäkyväksi, mutta onneksi niin ei käynyt. Hävettää oikein, kun tuota katselee, että itse en nykyisin useinkaan ratsasta sateella...
Mutta nyt painun pukemaan, että saan lehden kaveriksi toiselle kahvikupilliselleni ja pääsen hommiin.
keskiviikkona, elokuuta 13, 2008
Lystipäivä edessä
Sitä me ihmettelimme, että olivatko ennenvanhaiset arkkitehdit kovia ottamaan häppää, kun ikkunat olivat osin menneet aika vinkin vonksin. Vai osaako joku kertoa, miksi tuo yksi on noin nurinperin?
--
No, minulla on muutama lomapäivä vielä jäljellä ja kotiin tullessani ikäväkseni totesin, ettei ukkokulta ollutkaan ilta-aikojaan viettänyt tupaa puunaten. Ihan oli yhtä sotkuista kuin lähtiessäkin. (Lue: linja-autoaseman vessakin on siistimpi kuin meidän olohuone.) Jospa mie tämän sadepäivän käyttäisin puunaukseen, niin kehtaisi taas elellä.
Ylitin eilen itseni ja korjasin 100 m aitaa ja pesin pari mattoa, vaikka takana oli laivamatka ilman täysiä yöunia. En silti ole supernainen - voin vakuuttaa, että nyt just hiukan nukuttaa ja aionkin napsaista päiväunetkin tänään. Muu talonväki kun on reippaan töissä tänään niin voin tehdä, mitä lystään.
Onkohan minussa joku aikuistumisvika, kun "tehdä mitä lystään" tarkoittaa talon siivousta?
lauantaina, elokuuta 09, 2008
Ilman johtolankaa
Norjan reissu on sujunut notkeasti. Itseasiassa en edes vielä oikein ole tajunnut, että jo huomenna palataan kotia kohti. Tosin yövymme vielä tämän yön täällä, huomisen Ruotsissa ja vielä yhden yön laivalla, joten omiin, hiekkaisiin lakanoihin on vielä matkaa. Sehän se on reissaamisessa kivaa, että aina saa puhtaat, hiekattomat lakanat nukkumista varten.
Tosin on meillä mielestäni muutenkin ollut mukavaa, ei pelkästään puhtaiden lakanoiden vuoksi. Varmaan kotonakin tulee uniin näitä kauniita maisemia ja myös tämä raikkaan ilman tuulahdus.
Ylläolevassa kuvassa on laakso, jossa asumme. Mökkimme on aika lähellä tuota valkeaa kirkkoa. Kuvattu eilen illalla n. 19:30, kun laakson yllä loisti valtava sateenkaari. Yksi sykähdyttävä muisto lisää uneksittavaksi.
---
Juuri kun latailin tuota kuvaa, niin ulkoa alkoi kuulua kovasti suomalaisten puheenporinaa. Tuttujahan siellä. Mikä ei ole ihme, koska uskoisin, että tämän pienen paikkakunnan kaikissa majoituspaikoissa on issikkaväkeä.
keskiviikkona, elokuuta 06, 2008
Kankeana Norjassa
Oslossa kävimme lähinnä vain Vigelandissa. Siellä on niitä outoja ihmispyramideja ja muitakin kummallisuuksia. Kuten kuvasta näkyy:
Itse puisto on todella kaunis. Koiran kanssa siellä olisi pitänyt kävellä. Menee muuten niinkuin hukkaan käveleminen muutenkin ilman koiraa...
Mutta nyt yöunille - huomenna kutsuu eläintarha.
maanantaina, elokuuta 04, 2008
Kohta mennään!
Vapise, Norja, täältä tullaan!
tiistaina, heinäkuuta 29, 2008
Huh, hellettä!
Viime viikonloppuna oli kyllä aika kuumat paikat, kun hääräsin keittiössä tekemässä sapuskaa issikkanäyttelyn talkooväelle. Palkitsevaa oli se, että hyvin näytti maistuvan. Lauantaina kotiin tullessa jalat olivat kyllä melkoisen kipeät ja turvoksissa, kun en ole tottunut seisomaan kuumassa keittiössä. Luojan kiitos en ole kokki! Sunnuntaina heräsin klo 10 ja menin klo 12 kolmen tunnin päiväunille. Olin silti vielä eilenkin aivan uupunut.
Karma ja Marilyn olivat ottaneet perjantaiaamuna yhteen ja Marilyniä piti käydä näyttämässä eläinlääkärille. Sillä oli kaulassa syvä pistohaava Karman kulmahampaasta, mutta hyvin tuo näyttää toipuvan. Yleensä tulevat hyvin toimeen, mutta jokin salamanpoikanen niiden väliin oli läjähtänyt. Kun kaksi hölmöä tappelee, ei kumpikaan anna periksi. Pitää yrittää pitää ne päivät erillään, ettei satu mitään, kun olemme poissa. Se on hankalaa, kun kaikki väliovien avaimet ovat hukassa ja Karma osaa avata ovet. Jotain naurettavia kumiköysiä ajattelin virittää oviin...
TJ3 ja uusi lomanpätkä alkaa. Norja odottaa. Ja minä odotan lomaa...
keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2008
Muuttolintuja
Muitakin muuttolintuja on näkynyt: muutamia kurkiauroja olen jo nähnyt lentävän etelää kohti. Syksy tulee. Minusta kurkien huuto taivaalta on haikeaa kuultavaa. Niiden äänten kaiku pysäyttää aina miettimään eroja ja kaipausta, kuolemaakin.
En kylläkään ole yhtään surullinen tänään, viikko on jo puolessa ja se on hyvä niin. Pe-la menee issikkanäyttelyssä, mutta olettaisin sen olevan taas mukavaa. Jotenkin minusta on kehkeytynyt taas muonittaja. Sinänsä outoa, että olin sitä jo keväällä. Luulisi heidän halunneen vaihtaa tyyppiä. Tosin tyyppejähän ei istu joka oksalla valmiina hommiin.
Mutta nyt aamukahville, ei tästä muuten mitään kehkeydy tällekään päivälle.
lauantaina, heinäkuuta 19, 2008
Lauantain aamujorinat
Eka työviikko meni ihan hyvin. Eilen jo tein töitäkin ihan koko päivän. Sikäli turhauttavaa, että en saanut lopullisesti parissa hommassa aikaiseksi kuin varsin eksoottisia virheilmoituksia. Aika pettyneenä itseeni poistuin perjantaina työmaalta, mutta ehkäpä ensi viikolla selviää. Eilen oli jo kolme muutakin ilmaantunut työmaalle, ettei ihan yksin tarvinnut istuksia.
Pikkupeikko on Tuntuma-festareilla. Ollapa vielä noin nuori - joka viikonloppu jossain festareilla toisten samanlaisten pikkupeikkojen kanssa. Siinä sitä kertyy kiikkustuolissa muisteltavaa, oi nuoruus ja hulluus... Muistuupa omaankin mieleen pari tarinaa, joita en kyllä aio kertoa.
Iästä tulikin mieleen, että naapurin kennelpojalta alkaa olla nuoruus ohi. Tänään tulee 40 lasiin ja sehän on melkein jo miehen ikä. Pitäiskö alkaa harkita kennelmies-tittelin käyttöä? Onnittelut naapuriin menee Putte-Possun nimipäivälaulun tahtiin: "Siellä kaikilla oli nii-in muu-kaa-vaa. Oi jospa oisin saanut olla muu-kaa-naa!"
perjantaina, heinäkuuta 18, 2008
Turhaumia
Eilen kävi kengittäjä ja Félagin kavioista saikin melkoisia palasia koirien herkkupaloiksi. Mielummin pureskelisivatkin niitä, kuin kaikkea muuta. Karma etenkin on viime päivinä taas käynyt hermoille: eilen se söi mustat, erittäin korkeakorkoiset juhlakengät ja yhden sohvatyynyn. Tuskin olisin niitä kenkiä ikinä enää käyttänyt, mutta niillä oli tunnearvoa. Varmaan se vaikuttaa, että pikkupeikkonen on niin väsynyt töiden jälkeen - kun ei ole vielä tottunut - , että Karman aktiviteetit jäävät aika pieniin ja se purkaa turhaumaansa ympäristöön. Marilyn onneksi vain masentuu ja mököttää, jos se ei saa puuhata. On muuten ollut viime aikoina aika myrtsinä... (nolo)
Eilen oli itselläkin aika turhauttavaa. Töissä odottelin puolet työajasta yhden palveluportaalin pystyyn saantia aivan toimetttomana. Tai en minä toimeton ollut, tulostin Norjan matkan varausvahvistukset ja ajo-ohjeet Google maps:lla. Töitä en vain päässyt tekemään. Ja ukkokin soitti kaksi kertaa: ekaksi noista pureskelluista kengistä ja tokaksi kertoi, ettei tarvitse kiirehtiä kotiin, koska sataa. Se niistä eilisistä heinähommista. Pah.
Onneksi ukko oli lämmittänyt kylpytynnyrin - oli aika rentouttavaa viimeiseksi illalla ennen nukkumaanmenoa lötköttää siellä. Enpä ole yhtään katunut sen hankintaa.
Se, ettei eilen tehty heinää tarkoittaa siis sitä, että tänään rehkitään työpäivän päätteeksi. Siinä sitä on odottamista... oikein perjantai-illan huumaa.
Taidan lähteä töihin, jotta pääsen poiskin. Jos jään kotiin, saatan alkaa jyrsiä jonkun syyttömän kenkää.
torstaina, heinäkuuta 17, 2008
Tuskin jaksan odottaa...
Joka aamu herätys klo 5:10 alkaa tuntua tosin jo tavalliselta. Ukko on lomalla ja edelleen kesäflunssassa ja siksi olen edelleen asustellut vierashuoneen sohvalla. Siinä on hyvät puolensa: on viileää enkä herää kovin usein oven läpi kuuluvaan kuorsaukseen. Huono juttu on se, että sohva on aika kova.
Eka työviikko on ollut aika tylsä. Tosin olen aloittanut työt uudella välineella ja uudelle asiakkaalle. Se on ihan mukavaa, mutta ikävää on se, että töissä ei ole ketään. Ekat 2 tuntia olen yksin ja sitten saattaa joku tulla paikan päälle. Tänään ei ole tiedossa ketään koko maisemaan. Kaikki 20 ovat lomalla tai etätöissä. Uskomattoman yksinäistä istua ison maiseman perällä ja kuulla vain oman koneen näppäimistön näpytys.
Pitäkääs muuten peukkuja: tänään ei tarvitsisi sataa, sillä toinen erä heinää pitäisi saada tänään paalattua ja katon alle.
Joten: työ kutsuu. Hauskaa päivää muillekin. Toivottavasti teillä muilla on mukavampaa.
keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008
Liian varhain ylhäällä
Eilen olimme pitkästä aikaa agilitytreeneissä. Tosin emme omassa ryhmässämme, vaan siinä, mitä me kolmistaan vedämme (Terhi, pikkupeikko ja minä). Ensimmäinen kierros radalla, uudella kentällä meni aivan hulinaksi. Marilyn paineli menemään ympäriinsä kuin sähköjänis eikä paljon piitannut minusta tai esteistä. Radan loppupuolella sain sen jo hanskaan, mikä oli ihan kiva juttu. Hiukan kasvoi motivaatio agilityharrastukseen, koska koira siitä niin nauttii.
Tosi ikävä juttu on se, ettei minulla ole ollenkaan kuntoa, ei ollenkaan lihaksia. Ei mitään. Pelkkä löysä ruumis. Puolikuollut. Masentavaa.
Todistin muuten eilen yhteisen tavoitteen asettamisen, mikä tänne muistiin kirjattakoon: Koirakot Terhi & Tilli ja Pikkupeikko & Karma päättivät osallistua itsenäisyyspäivän hyppykisaan agilityssä. Ikäeroa koirilla osoittautui olevan noin viisi päivää, joten sen puolesta ovat aika samalla viivalla. Jännää nähdä, miten valmistautuminen etenee...
Mutta, työ kutsuu. Painun paanalle.
tiistaina, heinäkuuta 15, 2008
Kesäflunssaa ja aikaisia herätyksiä
Onneksi se kovasti helpottaa, kun voi muuttaa vierashuoneeseen siksi aikaa, kun ukko kärsii flunssasta. Pari yötä on jo mennyt, ehkäpä ensi yöksi jo tohdin mennä takaisin.
Työt ovat alkaneet - itselläni loppui kesäloma eilen ja pikkupeikolla alkoivat kesätyöt. Laitoin minäkin tänään aamulla kellon soimaan jo 5:10, jotta voisin peikkolasta kannustaa liikkeelle. En olisi kumminkaan saanut unta, kun olisin kuunnellut, pääseekö tuo kuudeksi hommiin. Kellokortti on aika lahjomaton kaveri. Aika hyvinhän tuo lähti liikkeelle. Ja kun ei turhia ala juttelemaan, niin pysyy ihan sovussakin sen kanssa aamuisin.
Meidän suuressa pihakatajassa on oravan pesä. Tänä aamuna niitä pikkupoikasia vipelsi nurmikolla aika monta - kyllä ovat söpöjä. Pitänee yrittää kameran kanssa niitä tavoitella talteen jossain vaiheessa.
Mutta nyt aamulehden lukuun ja toista kahvikupillista siemailemaan.
lauantaina, heinäkuuta 12, 2008
Saa sataa!
Mukavasti oli talkooväkeäkin paikalla! Kiitokset heille!
Eilen oli muutenkin hyvä päivä: pikkupeikko sai työpaikan. Palkka ei tosin päätä huimaa, mutta on huomattavasti suurempi kuin se, mitä tienaa, jos makaa kotona sängyssä ja tuijottaa surullisin silmin kattoon. Pikkupeikosta tulee särmäyskoneen hoitaja. Hitsatakin kuulemma saa jotakin. Kaksivuorohommaa, joten aina välillä saa iltavuorolisääkin. Maanantaina tuo aloittaa. Upeaa! Ei yhtään työtöntä perhessä!
Huono homma on se, että lomani loppuu tältä erää. Mutta sen kestää, kun uuteen on aikaa enaa kolme viikkoa.
Olen taas tänään yksi kotona, ukko on golfkisoissa ja pikkupeikko on eilisen juhlinnan jäljillä jossain. Kovin yksinäinen onkin tämä loma ollut. En muista, koska olisin viettänyt näin monta yksinäistä päivää. Toisaalta mukavaa, että sataa, voin istua iltapäivällä hyvällä omallatunnolla katsomassa Sumuisten vuorten gorillat -leffaa.
Nyt lähden hakemaan aamun lehden kaveriksi kahvin kanssa.
tiistaina, heinäkuuta 08, 2008
Ahistaa
Olen oppinut nukkumaan myöhään. Siis kahdeksaan vähintäin joka aamu. Ihanaa.
Tämän aamun olen käyttänyt etsimällä majoituspaikkaa Oslosta, lähetin noin 15 sähköpostia eri B&B -paikoille. Ovat aika paljon edullisempia kuin hotellit. Yksi jo vastasikin, että mahtuu. Jahka pikkupeikko herää, niin uskallan vastata, otammeko tuon huoneen. On noin 10 min keskustasta ja maksaa vain 600 NOK (n. 75 €), kun samalla etäisyydellä keskustasta hotelli maksaisi noin 175€. On hiukan kallis maa tuo Norja...
Seuraavaksi sitten täytyisi saada majoituspaikat Stavangerista, Bergenistä ja Seljordista. Mailasinkin jo Seljordin majoituksia jokunen päivä sitten, mutta en ole saanut vielä vastausta. Siellä voi olla ahdasta, koska issikoiden PM-kisat ovat matkakohteenamme ja paikka lienee aika pikkukylä. No, sitten nukutaan teltassa - eihän tässä nyt sokerista olla!
maanantaina, heinäkuuta 07, 2008
Peukut pystyyn!
sunnuntaina, heinäkuuta 06, 2008
Punanahka
Yksi vene onnistui kaatumaan niin, että masto tarttui pohjaan ja se oli pakko vetää moottoriveneellä irti, jotta pääsi jatkamaan kisaa. Melko kovaa hommaa näytti olevan tuo veneen irroittelun yritys. Kovakuntoisia kavereita!
torstaina, heinäkuuta 03, 2008
keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2008
Kooman jälkeen
Tänään tunnun jo elävältä. Nyt voisi aloittaa lomailun kunnolla. Se siis tarkoittaa pyykinpesua ja ratsastusta... Kyllä on huikeat lomasuunnitelmat. Käykö kateeksi lukiessa?
Kisoihin voisin palata hieman. Kelit olivat varsin järkyttävät. Kaatosade oli paikoin sitä luokkaa, että harvoin edes näkee. Positiivista on se, että emme saaneet rakeita. Kenttä pysyi yllättävän hyvänä, mutta sunnuntaina sitä kuivailtiin jo siivouslastoilla, jotta saatiin valtavat lätäköt pois radalta.
Tunnelma kisoissa toimihenkilöiden välillä oli jälleen mukava. En ainakaan kuullut, että kukaan olisi vetänyt herneitä pahemmin nenään. Ennen kilpailujen alkua tosin yksi kotimaisista tuomareista oli jo itkupotkuhuutoraivokohtauksen keskipisteessä. Aika pienestä voi joidenkin ihmisten mielenrauha järkkyä ja karjuminen saada infernaaliset mitat. Tämä tuomari ei ollut saanut virallista tuomarikutsukirjettä väärin ymmärryksen vuoksi. Sitä kirjettä eivat saaneet kolme muutakaan tuomareista, mutta heistä se ei ollut iso asia, kun kaikki info kuitenkin oli annettu suullisesti.
Lisäksi ko. tuomari oli saanut tuomarikokoukseen väärän paikan. Kun hän tuli paikalle, hän huusi kovaan ääneen minulle, ettei ole koskaan ollut näin huonosti järjestetyissä mestaruuskilpailuissa. Yritin piipittää, ettivät kilpailut ole vielä alkaneetkaan, kun hän jo paineli toiseen suuntaan tehden varmasti 100 m maailmanennätyksen. Matkalla hän kuulemma tapasi toisen tuomarin, joka kommentoi huutomyrskyyn: "Mikäli tuntuu noin pahalta, kannattaa varmaan ottaa hieman etäisyyttä." Jep, jep - siitä se ajatus varmaan hänellä sitten lähti ja ko. tuomari poistui kokonaan kisapaikalta. Luulen, että se oli vain hyvä asia. En voi edes kuvitella, miten tulehtunut ilmapiiri moisen riivinraudan läsnäollessa olisi ollut.
Ongelmiahan puuttuvasta tuomarista toki tuli ja pääosin varmaan juuri siksi olimme koko ajan noin tunnin myöhässä aikataulusta. Onneksi meillä oli varattuna kuusi tuomaria ja pystyimme ylipäätään kisat pitämään. Omaa tuomaria varustetarkastuksiin ei ollut ja se viivästytti.
Totta kai itselleni tuli näin huonosta alusta johtuen hieman typertynyt olo, mutta kaikestahan on toivuttava. Muutaman muunkin kerran sain joko ratsastajalta tai valmentajalta kuulla kunniani, mutta niissä tilanteissa ajattelin aina itselleni rooliasun päälleni. Kritiikkihän kohdistuu kisan johtajaan, ei juuri minuun sen takin sisällä. Kun viikonloppu on ohi, voi virkatakin laittaa vuodeksi naulaan ja unohtaa kuulemansa ilkeydet. Silti jään aina ihmettelemään, miten ihmisten on niin vaikeaa käyttäytyä kauniisti. Huutaminen ja raivoaminen on niin kovin lapsellista. Asiat voi sanoa myös ilman suuria tunteita ja ilkeitä sanoja. Olen kyllä melko ylpeä itsestäni, koska moiseen en alentunut koko viikonlopun aikana kertaakaan.
---
Mutta nyt on jo keskiviikko. Pikkupeikko on muuttanut koiranhoitajaksi täksi viikoksi pois ja ukko on töissä. Minun on myönnettävä, että hiukan tuntuu yksinäiseltä. Olenkin kutsunut pikkupeikon lounaalle, jotta saisin seuraa. Sääkin on hieman harmaa, mutta eiköhän tämä kaikki kuitenkin aina työnteon voita.
Lähden siirtämään hevoset pois laitumelta.