Olen parina aamuna herännyt samaan aikaan pikkupeikon kanssa eli hiukan viiden jälkeen. Ajattelin, että se on upea juttu, pääsen ajoissa liikkeelle ja ajoissa pois töistä. Onhan se niinkin. Tänä aamuna tuli yksi epäkohtakin vastaan: Länsi-Uusimaa ei ehdi niin aikaisin laatikkoon. No, onneksi eilisestä Hesarista voi lukea ison osan tämän päivän Länskärin uutisista.
Eilen olimme pitkästä aikaa agilitytreeneissä. Tosin emme omassa ryhmässämme, vaan siinä, mitä me kolmistaan vedämme (Terhi, pikkupeikko ja minä). Ensimmäinen kierros radalla, uudella kentällä meni aivan hulinaksi. Marilyn paineli menemään ympäriinsä kuin sähköjänis eikä paljon piitannut minusta tai esteistä. Radan loppupuolella sain sen jo hanskaan, mikä oli ihan kiva juttu. Hiukan kasvoi motivaatio agilityharrastukseen, koska koira siitä niin nauttii.
Tosi ikävä juttu on se, ettei minulla ole ollenkaan kuntoa, ei ollenkaan lihaksia. Ei mitään. Pelkkä löysä ruumis. Puolikuollut. Masentavaa.
Todistin muuten eilen yhteisen tavoitteen asettamisen, mikä tänne muistiin kirjattakoon: Koirakot Terhi & Tilli ja Pikkupeikko & Karma päättivät osallistua itsenäisyyspäivän hyppykisaan agilityssä. Ikäeroa koirilla osoittautui olevan noin viisi päivää, joten sen puolesta ovat aika samalla viivalla. Jännää nähdä, miten valmistautuminen etenee...
Mutta, työ kutsuu. Painun paanalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti