torstaina, huhtikuuta 08, 2010

Muistellen


Isäni täyttäisi tänään 80 vuotta. Hän menehtyi 70-vuotispäivänään, joten en juhlista tätä päivää muuten kuin sytyttämällä hänen muistokseen muutamia kynttilöitä. On vaikea uskoa, että isän poismenosta on jo 10 vuotta.

Oikeasti isästä kuoli kovin suuri osa jo neljä vuotta aiemmin, kun äitini kuoli. Elämänilo, huumori, nauru ja pilke silmäkulmissa katosi sinä päivänä. Voi olla, että ne katosivat jo hieman aiemminkin, vaikea sanoa. Oli varmasti hyvin rankkaa nähdä elämänkumppanin kuihtuvan pois.

Itse kuitenkin haluaisin muistaa isän huolehtivana, älykkäänä, iloisena ja alati elämässään uusia oivalluksia etsivänä miehenä. Kun olin kolmevuotias, hän opetti minulle joka päivä uuden ruotsinkielisen sanan piirtämällä pieneen vihkoon jonkin esineen ja kertomalla, miten se sanotaan ruotsiksi. Hän opetti minulle yhteenlaskua, jakolaskuja ja murtolukuja jo ennen kuin olin kouluikäinen. Vähän vanhempana tein isän kanssa pitkiä kävelyretkiä pimenevässä illassa ja hän opetti minulle tähtien ja tähtikuvioiden nimiä. Jokainen päivä oli uusi seikkailu, jotain uutta ja jotain ajateltavaa joka päivä.

Jos luin tai kuulin jostain uuden sanan, sen merkitys etsittiin yhdessä Suuresta Tietosanakirjasta, piti itse osata kaivaa aakkosia apuna käyttäen se oikea kirja 12 osan joukosta ja hakea oikea kohta kirjasta. Se oli jännittävää, että oli olemassa kirjoja, joissa oli selitetty niin paljon asioita.

Isä, olisin niin mielelläni suonut sinun juhlivan tänään merkkipäivääsi meidän kassamme...

1 kommentti:

Taimi kirjoitti...

Olet onnekas, kun sinulla on näitä hyviä muistoja! Nauti niistä ja vaali niitä! Monilla ei ole isästä juuri muisteltavaa...