Marilyn on viettänyt melko tarkkaan kaksi päivää eteisen nurkassa. Sen mielestä lattialistan takana on elämää. Se vahtii herkeämättä, josko saisi kiinni tuon otuksen. Välillä kuuluu innokas ulina ja häntä heiluu.Otus pitää viedä väkisin ulos. Nukkumaan se sentään erehtyi tulemaan, mutta kun makuuhuoneen ovi aamulla avattiin, niin se syöksyi heti takaisin päivystyspaikalleen. Sinnikäs pikkuotus!
Marilyniä yritettiin astuttaa viime viikolla kahtenakin päivänä, mutta koska en lähtenyt tekemään mitään laboratoriokokeita otollisista päivistä, niin homma meni pieleen. Ehkä se olisi siltikin mennyt pieleen, sillä täyttäähän Marilyn jo ensi kuussa 6 vuotta.
Marilynin juoksut ovat varsin omituisia, lyhyitä ja se pitää itsensä niin siistinä, että on vaikeaa tietää missä mennään ja siksi oikeiden päivien määrittely oli kovin hankalaa. Tyttö kyllä tarjosi itseään nätisti molemmilla kerroilla ja poika yritti kovasti, mutta jostain syystä homma ei vaan edennyt loppuun asti.
No, jos iskee kauhea koiranpennunhimo, niin sitten pitää mennä pentukauppaan. Olen itseasiassa kovasti suunnitellut vaihtavani terrieristä johonkin pieneen paimenkoiraan. Tällä hetkellä länsigöötanmaan pystykorva on eniten mielessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti