Tähän on tultu - taas on perjantai. Istun kahvia juomassa koneella ja suunnittelen lähtöä työpaikalle. Mukavaa vaihtelua viime aikoina ollut tuo työpaikalle meno, koska maanantaina, tiistaina ja torstaina en ollut konttorilla. En myöskään ollut työmaalla viime viikon torstaina enkä perjantaina. Töitä olen toki silti tehnyt, mutta joko asiakkaan luona tai täällä kotosalla.
On aivan mahtavaa, että työpaikka on sellainen, että pystyn itse päättämään, lähdenkö ajamaan Helsinkiin vai en. Tietenkin joskus joku muu on päättänyt puolestani palaverin tms., mutta näin aikuisena ihmisenä vapaus tehdä ja päättää on arvokasta. Osana asiassa on tietenkin luottamus siihen, että en etäpäivänä häärää täällä koko ajan siivoamassa, nukkumassa tai ratsastelemassa. Se ei tosin ole mikään salaisuus, että toisinaan pidän lounastunnin perään ratsastussession ja jatkan sitten pidempään illalla töitä. Joskus otan myös päivätorkut, mutta omalla ajallani.
Viime aikoina vanha sokerinen kroppani ei tosin ole ratsastamaan halunnut. Aivan törkeät säät ovat pitäneet hevoset lomalla ja minut ulkona vain aamu- ja iltalenkit tallille (satunnaisia koiratreenejä lukuunottamatta). Iltalenkitkin olen hoitanut tällä viikolla autolla, koska kaikkina iltoina on ollut jokin kokous tai muu meno ja paluumatkalla voi pysähtyä tallille. Tänä iltana tämän talon menosta taitavat huolehtia pikkupeikko ystävän kera ja 3 lisäkoiraa, jotka tulevat talon koirapopulaatioon mukaan.
Sitä odotellessa kohti työmaata.
---
Pohjalaisakkaystävilleni, joita on siunaantunut matkan varrella muutama, haluan omistaa tänä aamuna ihan oman vitsin, jonka kuulin eilen Radio Novalta:
- Tiedättekö, mitä eroa on pohjalaisakalla ja terroristilla?
- Terroristin kanssa voi neuvotella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti