Tappokone

Eilen köröteltiin autolla Marilynin kanssa luolakokeeseen. Kerrankin oli itsellä melkoisen varma olo siitä, että tämän homman pitäisi onnistua. Syykin selvisi minulle tuomarin puhuttelussa: koira tekee kaiken työn ja minä istun tuolilla. Tiesin parin kerran kokemuksella, että Marilyn hallitsee homman melkoisen hyvin.

Ja olin oikeassa! Marilyn oli kokeen D-B asteen paras koira ja sai kokeesta täydet pisteet - B44. Koepöytäkirjassa lukee seuraavaa:

Koe alkoi: 10:47 Koe päättyi: 10:55

Ahdinkoputken läpäisy: Nopea

Tyhjän luolan tarkastus: hitaasti, äänetön, täydellinen

Arvostelu: Koira nopeasti putkeen, hieman vaikeuksia äänen annon kanssa hakupesällä, kettu siirtyy vasempaan kulmapesään ja koira seuraa nopeasti ja aloittaa painostuksen, joka johtaa ketun perääntymiseen päätepesälle, koira seuraa ja aloittaa etenemisen ahdingon alle, kettu iskee muutaman kerran ja keskeytän kokeen, koska koira on esittänyt kovuutensa.

Saavutettu kehitysaste: B 44 pistettä.

Jukka Vesala

Suorituksen arvoa nostaa se, että viimeksi cairnterrieri (koiranetin mukaan) on saanut B-luolakoetuloksen syyskuussa 1994. Koko rodussa on vain yksi valion arvoinen koira, vuodelta 1993. Vuonna 1997 on viimeksi yksi cairn käynyt kahdessa luolakokeessa ja silloin se on saanut tulokset C ja seuraavasta kokeesta D:n.

Marilyn on siis ainutlaatuinen. Senkin tiesin jo ennestään.

Kokeen jälkeen saimme vielä kokeilla, miten Marilyn toimii hiekkaesteellä, joka on edessä sitten, kun toinen B-tulos on saatu. Luolastoon laitettiin ensin hieman vähemmän hiekkaa ja Marilyn haukkui hetken esteen takana, mutta sitten se kaivoi itsensä läpi. Homma kesti ehkä minuutin. Kun hiekkaa laitettiin täysi määrä ja Marilyn uudelleen putkeen, hiekkaeste ei hidastanut sen menoa ollenkaan.

Kun tuo herttainen, pikkuinen karvakasa hyppii ympärilläni ja tanssii riemusta, minun on vaikeaa uskoa, että vanhat luolakoiraharrastajat katselivat sen menoa eilen ja ihastelivat minulle: "Todellinen tappaja!"

Kokeen aikana siitä on muuten melkoisesti hyötyä, että tuntee hyvin oman koiransa. Siitä tuolilta, jolla pitää istua, ei näe juuri mitään. Eipä kokeessa muutenkaan näe kuin heiluvia punaisia lippuja putkiston päällä. Sitä paremmin kuulee ja äänet, joita Marilyn ja kettu päästivät, kuulostivat todella hurjilta välillä. Marilynin kiljunasta pystyin kuitenkin melko hyvin päättelemään, että pimu oli tosissaan ja että sitä tilanne ei pelottanut ollenkaan. Siitä en kylläkään ollut aivan varma, puriko kettu sitä kunnolla vai ei. Jälkiä siinä ei kuitenkaan ollut, joten ilmeisesti se osaa väistää nopeasti.

Aamulla, kun se herätti minut nuolemalla nenääni nukuttuaan miltei koko yön pää tyynylläni, haistoin sen suusta huokuvan vienon ketun tuoksun.