Eilisestä tosiaan tuli upea päivä, kuten toivoinkin. Aamupäivän ratsastustunti kuultavan kirkkaassa auringonpaisteessa oli mahtava. Paksu ruunanrupukkani toimi mukavasti emmekä olleet nuorempien ratsastajien tiellä. Naapurin Katjan kentälle mahtuu mukavasti kolme ratsukkoa ja välimatkat pysyivät hyvinä. Peikkolapsi ratsastaa edelleen kuin tuulenhenkäys ja hevonen toimii kevyesti ja kauniisti hänen allaan. Kaikki hevoset ja ratsastajatkin kai (ainakin minä) olivat terveellisessä hiessä tunnin loputtua.
Oli kyllä naurussa valtavasti jarruttelemista, kun peikkolapsi yritti löytää istuinluitaan. Syvästi ihmetellen, mihin niitä tarvitaan - omaa takapuoltaan tökkien - hän ratsasti. Raippa suussa. Vitsi, kun olisi ollut kamera, niin olisi ollut peikon 50-vuotissynttäreille loistavaa materiaalia saatavana taas. Minulta oli kadoksissa syvät vatsalihakset. Huonoja perintötekijöitä varmaan sekin. Jäykkyys hevosen päällä vaikuttaa hevoseen ja oli todella vaikeaa saada aikaan puhdasta tölttiä. Pitänee perustaa uusi seura: "Rautakankiratsastajat ry" tms.
Tunnin jälkeen istuimme kaikki pihamaalla auringonpaisteessa kahvia juoden ja auringosta ja naismaisen pomppivasta keskustelusta nauttien. Kun naiset juttelee, niin ei ole niin väliä, vaikka joskus joku innostuisi puhumaan toisen päälle.
Toiset kaffet silpaisin naamariin mummolassa heti edellisten jälkeen. Siellä oli hyvää omenapiirakkaa ja pääosassa taisi olla ukon lapsenlapsi Wilma perheineen. Wilmaa en tosin paljon ehtinyt nähdä, kun hän lähti ukin kanssa hevosille omenoita poimimaan. Tärkeää yhteistä puuhaa, jonka merkitystä ei voi aliarvioida.
Kolmannet kaffet sain Inkoossa eräällä issikkatallilla, kun istuimme iltapäivällä pienimuotoisessa kokouksessa laavulla. Sainpa makkaratkin. Kivaa vaihtelua, kun en ollutkaan ehtinyt kuin aamulla munakkaan syödä. Käsiteltävät asiat eivät olleet aivan suoraviivaisia. Maailma kun ei ole mustavalkoinen paikka, niin on hankalaa välillä löytää oikeita sanoja. Onnistuimme melko hyvin, luulisin niin. Aika näyttää, miten jatkossa saamme asiat rullaamaan. Toivon, että paremmin kuin tähän asti.
Piipahdin vielä ennen poislähtöä tallissa. Iltatallin teko säilöheinän ja hevosen tuoksussa sujui tallinpitäjältä rennosti ja varmasti. Esitellyt pikkuvarsat olivat valloittavia ja olisin halunnut ottaa ne kaikki meille. Hyvin kuitenkin näyttivät kotonaankin viihtyvän. Oma oloni oli onnellinen ja turvallinen, kuten tallissa tulisikin. On mukavaa, kun tietää, että harrastustoiminnan parista löytää itselleen ystäviä, joihin voi luottaa.
Illalla kotona odotti kuuma kylpytynnyri ja kylmä olut. En sittenkään jaksanut kuin sen jälkimmäisen. Väsyneenä, mutta onnellisena ryömin koirineni pehmeän, lämpimän peiton alle ja nukahdin heti.
---
Tänään aamupäivällä pesaisen pari mattoa *syyskesän viimeiset* ja kengittäjääkin taas tarvitaan. Näyttää tulevan yhtä hieno sää kuin eilenkin. Yläkuvasta näkyy, että Marilyn on myös valmisteltu päivän hommiin... saas nähdä, mitä se tänään päättää puuhata - meidän perheen koirakissa -itsenäinen ja vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti