Lauantaiaamun ovat paiskanneet tähän paikkaan. Juuri nyt alkaa aurinko pilkistää sumun seasta ja vaikuttaa siltä, että on tulossa upea päivä. Odotettavissa on hevostelua ainakin ratsastustunnin merkeissä. Juuri päätin, etten pese tänä aamuna mattoja, koska on niin paljon muutakin puuhaa. Luulen, että kerron pitkän tarinan viikostamme.
Pikkupeikko tuli eilen kotiin, toi tullessaan kämppäkaverin karvakasan - Surinan. Ukkokulta ihastui siihen heti. Se on sekarotuinen, nappisilmäinen valkoinen lamppuharja. Ihanan vaivaton ja kiltti. Kuraa tuo kerää melkoisen paljon, mutta antaa tosi kiltisti huuhtoa itsensä. Se on myöskin liikuttavan ihastunut Karmaan. Liehakoi ja painii sen kanssa koko ajan. Hyvää seuraa nuorelle malille, sanoisin. Kasvattaa luottamusta. Surina ei ilmeisesti ole juuri koskaan karannut, vaan pysyy aina ihmisten luona.
Marilynin (ja minun) viikko on ollut vaihteleva. Olen yrittänyt tehdä itseni mielenkiintoiseksi, kuljemme yhdessä autolla katselemassa paikkoja ja otan sen melkein aina remmissä mukaan, jos on todennäköistä, että paikka kiinnostaa Marilyniä. Eilenkin se piipahti kanssani mummolassa ja heinäladolla.
Maanantaina oli kovin kiireinen päivä. Aamulla piti ehtiä töihin ja illallakin oli menoa, joten Marilyn kulki remmissä mukana tallille ja takaisin pari kertaa. Teimme myös remmilenkin välillä, kun tulin töistä kotiin. Ukko oli ylitöissä iltamyöhään, joten Marilyn oli vain minun kanssani. Sillä oli varmasti äärimmäisen tylsä päivä, mutta takana oli melkein koko viikko vapaana - luulisin, että se juoksi edellisellä viikolla noin 80 tuntia. Kun pidin koiraa sylissä, se tuntui veltolta ja tyytyväiseltä.
Tiistaiaamuna tehtiin remmilenkki tallille, sehän ei ole erityisen nopea lenkki, koska hevoset pitää siirtää laitumelta ja ruokkia Romeo. Tuohon menee minulla joka aamu vähintään puoli tuntia ja enintään 45 min.
Illalla päästin Marilynin irti, ukkokulta kyllä yritti kieltää ja sanoi sen kumminkin karkaavan. Päästin silti. Marilyn siirtyi kotitieltämme sivuun noin 30 cm ja alkoi vimmatusti kaivaa maata. Ledit vaan vilkkui kaulassa ja rapa lensi kaarena taakse. Olin siinä tunnin ulkona, juoksutin hevosen, ruokin vanhan Romeon, vein sille vettä ja kävelin sinne tänne. Joskus klo 19 tulin takaisin ja Marilyn kaivoi vieläkin samassa kohtaa. Se oli tosi iloinen, kun kehuin sitä kuoppaa - siinä oli joku hiirenpesä ollut ja kuoppa oli tosi syvä. Laitoin koiran remmiin ja annoin lihapullapalan kuopan pohjalle ja annoin sen vielä kaivaa jotain 5 min. Kleokin tuli auttamaan kaivamisessa. Sitten sanoin koirille, että "Mennääs kotiin löhöämään sohvalle." Marilyn tuli löysällä remmillä kotiin ja sai siinä matkalla pari lihapullaa. (Se muuten kiljui riemusta, kun tulin töistä kotiin, yleensä se pitää herättää pisulle...)
Keskiviikkoaamuna taas pitkä aamulenkki. Minua hiukan harmittaa tallustella noutamaan hevosia laitumen äärilaidasta. En ole vieläkään sopeutunut syksyyn ja yritän sinnitellä crocsit jalassa märässä heinikossa. Aamuisin lämpötila on 3-6 C välillä ja minun on myönnettävä, että varpaita palelee. Käyn aamuisin suihkussa ja se lämmittää mukavasti. Keskiviikkoiltana oli ensin yksi pikkukokous ja sitten Marilynin huippuhetki - agilitytreenit hallilla. Tehtiin yksi rata kahteen kertaan ja olin todella tyytyväinen Marilyniin. Se ei yrittänyt kertaakaan tehdä mitään muuta kuin agilityä kanssani. Kepit se meni aivan nuolemalla (Marilyniksi). Hymyilin koko matkan kotiin ja rapsuttelin koiraa, joka nukkui ylen tyytyväisenä vieressäni etupenkillä.
Aamut ovat aina samanlaisia, jos menen Hesaan töihin. Annan kuitenkin Marilynille satunnaisesti nameja, kun se toimii remmissä siten, kun haluaisin sen toimivan vapaana. Hevosen takana haukkumisesta pellolla saa muuten aina isomman annoksen. Torstaiaamukaan ei tehnyt poikkeusta. Sain taas noutaa hevoset aivan pellon äärilaidasta. Yritän samalla miettiä jotain mukavaa muutosta tähän seikkaan ja olen keksinyt syksyn omenat. Niitä kun laittaa ämpäriin ja ravistelee, kuuluu aivan erityinen ääni ja hevoset todella tykkäävät mummon kirpakoista pikkuomenista. Varpaani ovat hieman sinertävät kun tulen 40 minuutin kuluttua sisälle suihkuun. Pitäisikö luovuttaa jo ja alkaa käyttää kenkiä? Vaikeaa, koska heitin lempikenkäni roskiin muutama viikko sitten. Niiden pohjassa oli reiät ja vesi tuli niistä sukkiin. Saappaita inhoan todella syvästi.
Torstaina Marilyn pääsee taas vapaaksi samassa kohtaa kuin tiistainakin. Mikään myyränkolo ei sitä kiinnosta, vaan se kiitää pellolle kotipihaa kohti korvat takana liikkeen riemusta. Kuljeskelen mummolan, ylämökin ja kodin väliä melkein pari tuntia. Keräilen omenoita ämpäriin, ravistelen niitä siellä ja annan hevosille pikkuannoksia omenoita. Marilyn singahtelee sinne tänne lähelläni, mutta ei karkaa kovin kauas. Tulee aina lähimaastoon, kun kutsun sitä. Kun yritän antaa sille namia, se vain heilauttaa häntää kovaa ja juoksee ohi. Kleolle namit kelpaa. Kehun Kleoakin.
Käyn katsomassa Kunigaskuluttajan ja Kotikadun telkkarista. Marilyn juoksentelee ympäriinsä pihapiirissä, ledivalot vilkahtelevat ikkunasta ja kuuluu satunnaisesti haukahteluja. Käyn mainoskatkoilla nakkamassa sille lihapullan palasia. Tuntuvat maistuvan hyvälle. Kun Kotikatu loppuu, käyn siirtämässä hevoset yöksi laitumelle. Menomatkalla Marilyn tulee syliin ja nuolee minua iloisesti. Laitan sen remmiin sen kummemmin asiaan reagoimatta. Nameja se tietenkin saa.
Eilen -perjantaina - taas erityisen pitkä aamulenkki. Tällä kertaa hevoset ovat metsässä niin kaukana kun pääsee. Onneksi minulla ei ollut kiire töihin, sillä aamutoimet vievät 45 min ulkona ja sisällä odottaa vielä kahvit, lehti ja suihku.
Illalla päästän taas Marilynin irti (klo on jotain 17), pihassa ovat myös Surina, Karma ja Kleo. Marilyn ei niitä kauaa moikkaile, vaan syöksyy talon takana olevaan metsään. Illan aikana se käy myös kaikissa lähinaapureissa haukkumassa eikä piittaa pätkääkään siitä, missä minä liikun. Pikkupeikko käväisi parituntisen agilitytreeneissa Karman kanssa. Minun piti lähetä ratsastamaan, mutta kutsuinkin sen sijaan kengittäjän lyömään Félagin irtokengän. Tällä kertaa saan odottaa kengittäjää 20 min, koska hänellä on ruoka kesken. Onko teillä muilla noin hitaat kengittäjät? (*Suom. huom.: ironiaa*)
Kengittäjän mentyä yritän Kleon ja Surinan kanssa houkutella Marilyniä metsästä isolle pellolle. Tuloksena on, että tulen sisälle vain Surinan kanssa. Kleokin katoaa iloisena metsään. Melko surkuhupaisaa, sanoisin. Minua ei muuten suututa tällainen yhtään jostain syystä. Marilyn nyt vaan tikittää eri lailla kuin muut koirat. On mielenkiintoista yrittää valloittaa noin vapaa sydän.
Ukko käy yksin kuumassa kylpytynnyrissä. Kello on jotan 23 maissa, kun menen katsomaan, joko haukkuva Marilyn on tullut pois naapurin pihasta. Ihan on hiljaista. Kuulen keittiön ikkunan alta melko kovaa rapinaa. Marilyn kaivaa reikää talon alle. Kun tulen sen luo se ei lähdekään karkuun, vaan heiluttaa minulle iloisesti häntää. Kehun kuoppaa hienoksi, heitän sinne lihapullan. Marilyn ahmaisee lihapullan ja tulee syliini. Olen siis kyykyssä sen vieressä. Nostan koiran syliin, rutistan sitä ja vien sen lämpimään suihkuun.
Illalla viimeiseksi istun kuumassa kylpytynnyrissä yksin, tuikkukynttilät luovat valoa ympärilleen. Mietiskelen kaikenlaista.
---
Tänä aamuna pidin Marilynin remmissä, juuri nyt en jaksa edes ajatella koiranmetsästyshommia. Kun ravistelin omenaämpäriä, hevoset laukkasivat luokseni portille laitumen äärimmäisestä laidasta ja Marilyn haukkui niitä, kun laitoin portit kiinni. Aamukeikka kesti vain 15 min. Parasta aamussa oli sumu, alkava auringonpaiste ja Romeon pitkän pitkä hörinä, kun se sai aamuruuat. Toivon todella, että tästä tulee hyvä päivä.
---
EN LUOVUTTAISI
Pitäisin kiinni viimeiseen asti.
Mutta lupaa kysymättä
tuuli riipii puusta
viimeisenkin lehden.
Seuraksi jää vain sade,
jonka pakkanen jäädyttää,
tuuli kuivattaa
ja aurinko jälleen sulattaa.
Vain luopumalla
voi antaa tilaa sille
mikä edessäpäin
odottaa jo idullaan.
- Hanna Ekola
Valoa ja voimaa / Sley-kirjat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti