maanantaina, syyskuuta 15, 2008

Kiltti vai sokea?

Kleo - se on jo 10 vuotias eikä oikein koskaan karkaa. Tosin se välillä unohtuu jonnekin kaivamaan intensiivisesti, mutta viimeisen vuoden aikana se ei ole oikein koskaan poistunut kotipihalta. Meillä se on tavallaan aika väljä käsite, koska tonttimme on 40 ha kooltaan, mutta sanotaan nyt, että kotipihan määritelmä: kylätietä ei ole ylitetty eikä uitu yhdenkään valtaojan yli. Sellainen riittää meillä ihan hyvin.

Tuossa alla olevassa kuvassa hevoset ovat "pihalla" ja sumu rajaa kevyesti pihan ulkopuolisen alueen.


Mutta asiaan: Kleo ei siis poistu oikein koskaan pihalta. Olen alkanut ajatella, että se johtuu siitä, että sen näkö on huono. Olen nimittäin muutaman kerran innostanut sitä hyppäämään renkaan läpi *BTW:Marilyn katsoo silloin metsästä kateellisena* ja kerran se otti vauhtia aivan liian kaukaa ja läsäytti nenänsä keskelle renkaan alareunaa. *Auts* Kontaktikapistukselle se tulee myös joskus samaa vauhtia ja samoin tuloksin. *Auts*


Tässä päivänä muutamana oranssit crocksini (=saappaani vielä tähän aikaan vuodesta - ei sukkia) lentelivät sinne tänne, kun neitikoira juoksi niiden yli. Olivat unohtuneet keskelle laittiaa. Pikkupeikko sanoo tuon crocsien kohtalon johtuvan siitä, että vanhukset ovat välinpitämättömiä ja tylyjä tyyppejä. Minä puolestani luulen, että tämä ylen hienostunut koiraneito ei nähnyt moisia kapistuksia lainkaan. Toisaalta, saattoihan se olla kannanotto crocksien kauneudestakin, niistähän kaikki ei oikein tykkää. Heh.


Niin tai näin: Kleo on saanut pikkupeikolta agility-kilpailukiellon vanhuuden vuoksi.


Eilisestä päivästä sen verran, että oli oikeasti mukavaa, niinkuin pitikin. Kävin mm. katsomassa Helsingin piirinmestaruuskisoja (agility) Marilynin kanssa. Ensin se ei oikein malttanut kiltisti katsella. Kun lupasin sille, että jos se on nätisti, se pääsee mukaan joskus, se istui kentän laidalla ja katsoi rävähtämättä mini-joukkukisaa häntä hiljaa puolelta toiselle heiluen. Erityisesti se innostui aina, kun näki Karstusen Jannen radalla. Voi voi, niin kovaa minä en tule koskaan pääsemään...


Sitten Marilyn ja Karma saivat rokotukset. Lopun päivää Marilyn makasikin aivan reporankana sohvalla.


Ukko meni pyhäillaksi töihin, joten kävin antamassa Huanes-konserttiliput arvostavampiin käsiin. Myin myös kengittäjälle vaimoineen heinäkuorman. Kiva pariskunta!


Pikkupeikko antoi minun ratsastaa Ísingillä, koska hänellä oli kiire takaisin kotiin Muurlaan - veljet, se poni laukkaa niin kovaa, että minulta tulee vesi silmistä! Tai sitten minulla on helposti vesittyvät silmät.


Illan lopuksi torkuin katsomassa Amazing Racea, yksi lempiohjelmistani töllöttimestä. Joskus tuntuu, että sellaista en jaksaisi ollenkaan. Tämä oma elämäkin IRL on välillä aikamoista haipakkaa.

---

Tänään on tärkeä päivä, sillä
elän vain tässä päivässä. Eilistä
en voi muuttaa, huomisesta en tiedä.
Huominen on huomisen tämä päivä.
-Vexom

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Siun ei sitten vissalla kannata ratsastaa jos noin herkät silmät on. Toi harmaa pallo kulkee kuitenki melkeen yhtä lujaa ku vompatti mudassa.

Tai käytä vaikka uimalaseja sitten.

#krissenjutut -blogi kirjoitti...

Jaa-a. Ton kommentin jälkeen tarvii vissiin Vissan kyytiin kammeta. Huomenna on aikaa. Ehkä.

Uimalasit on kammoja. Sopii sulle. Ihan niin kuin kaikki muukin, mitä päähäsi päätät tunkea. Ainakin omasta mielestäsi. Ja väliin munkin mielestä - tai nunnan. ;)