Ei voi olla totta!

Tänä aamuna nousin levänneenä ylös 6:15, raastoin Romeolle 2 porkkanaa *joo-o - en uskalla syöttää sille porkkananpalasiakaan enää viime talvisen sairastumisen jälkeen*, otin raasteet pikkukupissa mukaan (made by Ikea, näppärää ja helppoa) ja vielä pari porkkanaa sellaisenaan. Laitoin Marilynille ledivalot kaulaan palamaan ja otin sen remmissä mukaan ulos. Latasin taskuihin namia ja muistin ottaa naksunkin mukaan. Kleo juoksi vapaana.

Luulin, että hevoset olivat siirtyneet pihattoon itsekseen, kun niitä ei näkynyt, mutta ne olivatkin kaikkein kauimmaisessa päässä isoa laidunta. Lähdin kävelemään sinnepäin ja päästin samalla Marilynin irti. Se koikkaloikkaloi onnellisena ympärilläni, naksautin pari kertaa palkaksi siitä, että se katsoi minua ja se syöksyi hakemaan namipalkan kädestäni. Sitten se jatkoi jolkotteluaan hevosia kohti.

Kun olimme Ísingin kohdalla, sanoin hevoselle "hus-hus-huus" saadakseni sen juoksemaan ja silloin Marilyn siirtyi hevosen taakse ja napakalla haukulla ajoi sen noin 100 m päähän ihan oikeaan suuntaan. Naksautin ja koira syöksyi hakemaan minulta namin.

Vissa ja Félagi olivat hiukan kauempana. Näytin niitä Marilynille kädelläni ja sanoin taas "hus-hus-huus". Olin siis itse vielä hevosten takana ja ne olivat selin minuun ja söivät kaikessa rauhassa ruohoa. Marilyn syöksyi hurjalla vauhdilla hevosten turpien eteen ja alkoi haukkua. Hevoset kääntyivät ja koko porukka laukkasi ensimmäisen väliaidan luokse. (Muutamia satoja metrejä.) Kehuin Marilyniä, huutelin sille "jaau, jaau" iloisella äänellä. Se heilutti häntää ja jäi seisomaan minua katsellen.

Kävelin hevosten ja odottavan koiran luo, ne olivat alkaneet syödä taas ruohoa ihan rauhassa. Kun pääsin lähemmäksi, sanoin taas Marilynille "hus-hus-huus" ja se ajoi kaikki kolme hurjasti haukkuen toiselle puolen kotitietämme, juuri sinne, minne pitikin. Ukko tuli juuri autollaan ja sulki portin niiden takana ja avasi kotitiemme sulkevat langat. Marilyn juoksi minua kohti ja sanoin sille todella iloisena "Upea tyttö!" ja naksautin. Se juoksi luokseni, annoin sille jackpotin nameja ja kytkin sen remmiin. Se heilautti häntää.

Heitin hevosille kolme porkkanan palaa, jokaiselle riitti oma. Kävelimme yhdessä, minä, Marilyn ja Kleo karjakeittiölle ja annoin Romeolle viherpellettipuuroa porkkananraasteella ja 16+ -rehua. Se hörisi. Marilyn oli kiinni ja sai syödä lattialle ripottelemiani kissanruokia.

Kävelimme takaisin kotiin tallilta (klo oli n. 7:00). Otin aamun lehden tullessani. Minulla oli epätodellinen olo. En ole oikeastaan varma, näinkö unta...


Kuvasta muuten voi nähdä, kuinka Marilyn on saanut arvostettua lisää nukkumakorin sisustukseen: puksipuut molemmin puolin saavat sen varmaan tuntemaan itsensä arvokkaaksi.

-------
Pikkupeikko tuli eilen kotiin, uudet kämppäkaverit koirineen juoksentelivat hetken aikaa ympäri pihaa tutustumassa meidän koiriin ja hevosiin ja sitten ne vei kumminkin kaikki uudet koirat pois. En saanutkaan lainaksi neljättä koiraa. Elämä on pettymyksiä täynnä...

Tyhmentääköhän maailma muuten lapsia: peikkolapsi on alkanut seurata BB:tä?