Eilisen päivän merkittävin juttuhan unohtui aivan: poikani täytti 20 vuotta. Muistan hyvin hänen syntymänsä. Tietenkin - onhan se yksi elämäni isoimpia ilon päiviä.
Tämän viikonlopun poika on intissä, loma ei sattunut sopivasti. Ensi viikonloppuna kuulemma juhlii pihalla pöntössä kavereiden kanssa. Tervetuloa vaan.
Tämän päivän sankari - lasteni isä - tuhisee jo takaisin peiton alla. Äsken annoimme hänelle lahjan ja kohta syöksymme pikkupeikon taas kohti Vantaata ja PM-agikisoja.
Itse heräsin jo 5:15 - aikamoista kidutusta sunnuntaiaamuille, en minäkään nyt ihan niin pirtsakka tyyppi yleensä ole. Nyt odottelen, koska neito saa itsensä sopivaan kasaan, että voisimme lähteä. Melkoisella vauhdilla tuo liikkuu ottaen huomioon varhaisen ajankohdan ja sen, etteivät peikot yleensä aamun valjetessa ole parhaimmillaan.
---
... Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,
kun menninkäinen yössä tallustaa,
hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti