Omat murheet tuntuvat jälleen kovin pieniltä, mitä ne ovat onneksi olleetkin koko ajan. Koko Suomen puheenaiheena ovat Jokelan koulusurmat ovat pysäyttäneet monet ajattelemaan. Elämä voi päättyä, se voi päättyä väkivaltaisesti ja ikäänkuin sattumalta.
Itseasiassa aika monien elämä päättyy odottamatta ja äkkinäisesti päivittäin. On hirvikolareita, muita auto-onnettomuuksia, joku tukehtuu oksennukseensa festareilla, joku saa nyrkistä, joku eksyy metsään, monet kuolevat nälkään, monet sairauksiin... Elämämme on hiuskarvan varassa joka päivä.
En kuitenkaan osaa enkä halua pelätä uutta, tulevaa päivää. Kehtaan nytkin irvistellä räntäsateelle, vaikka se onkin pieni murhe ajatellen elämän kirjoa ja moninaisuutta. Useimpien elämä koostuu päivittäin aivan pienistä vastoinkäymisistä ja iloista. Suuria murheita ja suuria riemuja osunee itse kunkin elämään vain kourallisen verran.
Tänään ajattelin aamulla räntäsateisessa ruuhkassa moottoritiellä muistella, mitä suuria riemunaiheita elämässäni on ollut.
---
Illalla sytytän kynttilän.
2 kommenttia:
Kivaa keittiöfilosofiaa ja erityisesti lainauksia, mistä löydätkin niitä :), oon jonkin aikaa jo juttujasi lueskellut - ei kovin montaa meitä issikkabloggaajia...?
terkuin, PikkuKeiju - joka myös sytyttää kynttilän.
Hei pikkukeiju - kiitos kehuista, huomasin kerran, että olit laittanut minut linkiksi blogiisi... joten vuoroin vieraissa...
Netti on täynnä juttuja ja aforismeja. Monista muistan pätkän ja sitten etsin ne esiin, kun tuntuu, että ne sopisivat johonkin juttuun.
Lähetä kommentti