Taas on maanantaiaamu. Päivät menenvät aina kuin siivillä.
Elinen sunnuntai meni puuhastellessa. Aamulla jo seitsemän aikaan vanhuskoira herätti ja kun ei tullut uudelleen uni, niin lähdin tekemään aitaa, jotta hevoset pääsisivät keväällä perustetulle laitumelle. Melko haastavaa puuhaa pingottaa verkkoaitaa yksin. (Ai, miksikö ukko ei ollut auttamassa? Jooei, ei se golfaamassa ollut - oli sohvalla jumalattomassa flunssassa palelemassa ja hikoilemassa. Eri kivaa hänelle.) Onneksi ei ollut kuin jotain 15 metriä uudelleen laitettavaa aitaa, muuten kyllä olisi voinut tulla suru puseroon ja väsy.
Välillä kävin ratsastamassa, perjantaina laitettu etukenkä jäi metsään. :( Jalka tarttui juureen kiinni ja kenkä irtosi. Onneksi irtosi kenkä eikä mennyt jalka. :) Naapurin Katjan piti tulla seuraksi, mutta heillä kenkä oli tippunut jo pihalle. Tänä syksynä on kengittäjällä kuulemma kiirettä, kun kuivan kesän takia ei oikein kaviot kasvaneet ja nyt kun tuli yhtäkkiä märkää, niin hevosten kaviot leviävät ja murtuvat kaikilla yhtäaikaa. No, tämä naapurissa asuva kenkääjä lupasi tulla jo tänään lyömään kengän takaisin.
Sitten tuli miehen tytär Pikku-Wilman kanssa meille syömään. Tein kesäkurpitsapataa ja salaattia. Hyvin se maistui. Paitsi Wilmalle, jolla ei kerta kaikkiaan ole aikaa kyläillessä syödä. Pitää kiivetä tuolille, istua koiran päälle, juosta, pyöriä lattialla, kiivetä uudelleen sohvalle, ottaa joku tavara, laittaa se pois, lukaista kirja, juosta, istua koiran päälle, taputtaa koiraa, nauraa, itkeä, juoda maitoa, kiivetä sohvalle, tanssia. Melko hauska paketti. Tulisikohan itselle itku, jos sen kanssa olisi vaikkapa viikon? Päivän pari uskoisin jaksavani ihan vain siksi, että lapsen menoa on mukava seurata. Lisäksi mielestäni lapsi ei tee pahaa vaan tutkii maailmaa. Siinä on vinha ero.
Illalla vielä hain tyttären bussilta, Seinäjoella vaikutti olleen mukavaa. Ainakin hyväntuulinen ja sosiaalinen nuori palautui sieltä. Tosin tytär aikuistuu joka päivä. Ihan silmissä. Vaikka tämä tapaus on ollut varsin itsenäinen jo pienestä pitäen. Luja luonne, äitiinsä tullut. ;)
Iltakävelynkin tein, kävelin Marilynin kanssa Katjan ja Mikan luo. Istuin hetken heillä keittiössä. Sielläkin yksvee määrää melko pitkälle elämän tahdin. Heidän Emma on rauhallisempi tyyppi kuin meidän Wilma, mutta tokihan tuokin yksvee ehti vaikka mitä. :) Pyöräilin takaisin sillä tyttären pyörä oli jäänyt heille joitain viikkoja sitten. Kaupan päälle sain vielä pyörään koiranjuoksutustelineen ja oli kiva kiitää Marilynin kanssa kotiin. Marilyn todella nautti pyörän vieressä juoksemisesta.
Jaa-a, n yt varmaan voisi herättää tyttären, pukea ja lähteä töihin. Tänään jäi kyllä tuo "aamuvuoro" klo 7-8 aika vähille, mutta ehkä asian korvaa se, että tein lauantaina pari-kolme tuntia töitä, kun ei ollut muutakaan tähdellistä tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti