Siis maanantaikooma. :)
En tosiaankaan ole parhaassa vedossa maanantaisin. En ainakaan eilen ollut, kun sunnuntaina tuli laiskottelun lisäksi kärrättyä poikani kanssa yksi iso koivu katon alle kuivamaan. Anoppilasta oli sellainen kaatunut tuulessa, ukko oli sen pätkinyt pölleiksi ja me sitten kuskasimme ne odottamaan haloiksi tekoa. Minun osakseni tuli nostaa pöllit kottikärryyn ja kärrätä niitä lyhyt matka navetan vintillä vähän sivumpaan. Jösses, että jotkut niistä pölleistä olivat painavia! Nyt -tiistaiaamuna - hauikset huutelevat hallelujaa, mutta kaiken kaikkiaan hommasta jäi kroppaan hyvä olo. Hiki virtasi ja endorfiinejä erittyi, kun niitä pöllejä paiskoi. Sikäli hyvää puuhaa, ettei tarvitse muualle mahdollisia aggressioita purkaa.
Maanantai-iltaisin klo 20:15 on meillä agilitytreenit. Vaikka veto on mekoisen poissa maanantaisin, sinne on pakko mennä. Siksi, että se on niin mukavaa. Marilyn nauttii tosi paljon esteiden suorittamisesta ja just nyt on vaihteeksi sellainen olo, että pikkukoira tekee yhteistyötä mielellään. Kehitystäkin näyttää tapahtuneen ja sisähallissa pieni karkailukaan ei ole ongelma. Marilynilla on hauska tapa palkita itsensä radan lopuksi. Kun sille heittää vinkulelun, lelun kanssa on pakko mennä putkeen sisälle ja vinguttaa sitä aivan hurjana. Nykyisin se jopa tulee sieltä pyydettäessä ulos. Viime talvena piti putki aina lyhentää niin lyhyeksi, että otuksen sai sieltä kaivetuksi pihalle puoliväkisin.
On myöskin mukava seurata tyttären ja naapurin malinois Bondin edistymistä. He ovat tämän syyskauden kanssamme samassa ryhmässä. Ainakaan vuoteen ei ollakaan treenattu tyttären kanssa yhdessä. On kiva nähdä, kuinka hänen oma ohjaamisensa ja radanlukutaitonsa on kasvanut. Uskoisin, että tyttärellä voisi olla kunnon agilitymenestys edessään, mikäli hän saisi ohjattavakseen lahjakkaita koiria. Ikävää, että meidän perhe-elämä ei kestä lisäkoiran hankkimista. Toisaalta tytär on vasta 17-vuotias ja kerkiää kyllä hankkia itselleen ihan omia koiria siinä vaiheessa, kun hänellä on "jalat oman pöydän alla".
Mutta - hohhoijaa - nyt pitää kyllä ottaa omat jalat pois pöydän alta, herättää tytär ja hankkiutua töihin, ennen kuin on liian myöhäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti