Luin jostain, että nuoruuden ja vanhuuden voi erottaa toisistaan siitä, että nuoret ovat virkeitä loppuviikosta ja vanhat alkuviikosta. Tämä kai siksi, että vanhat lepäävät viikonloppuisin ja nuoret eivät. Mitähän se kertoo minusta, että olen parhaimmillani keskiviikkoisin? Joku varmaan lohkaisee nyt, että se kertoo, että olen jo keski-ikäinen tai jotain muuta yhtä typerää. Typerää siksi, että taidan olla. Välillä se ei naurata yhtään.
Maanantaipäivistä piti keksiä jotain hyvää. Mitähän ihmettä se voisi olla? No, eilinen maanantai oli ainakin siitä kiva, että sain itsestäni irti aika tuottoisan työpäivän ja jaksoin vieläpä sen päätteeksi mennä tekemään kunnon ratsastuslenkin. Lisäksi ratsuttaja soitti iltapäivällä ja kertoi, että vaikuttaisi siltä, että "Harmaan Pallon" kuolainharjoitteluun auttoi kuolaimen vaihto. Josko sillä lopultakin pääsisi kokeilemaan ohjien käyttöä. Ratsastaminen ainakin helpottuisi kovasti, jos voisi käyttää ihan perinteisiä tapoja ohjaamiseen. ;)
No, toinen hyvä juttu eilisestä maanantaista on se, että se on jo ohi.
Nyt tiistain kimppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti